Tps-Kakipo White tuo jääkiekon legendaarisin seura. Oman jatkosarjansa viimeisenä, Turkuturnauksen seitsemäs sija, eikä se tunnu oikealta. Tps-KaKipon pitäisi olla liigan tyylikkäin organisaatio. Me odotamme siltä parempaa kuin muilta seuroilta. Tällä kaudella kaikki on ollut yhtä suurta pettymysten sarjaa.
Koko kausi 2011-12 on ollut omituinen Kaarinassa. Puhumattakaan kaikista tappioista ja nöyryytyksistä sarjataulukossa.
Seuraavassa mennytä kautta pohtivat Blogin maanantai tapaamisessa Jukka Leskelä ja Esa Lounaja.
Kausi päättyi lopulta melkoiseen mahalaskuun. Yli kolmella eurolla rakennetun joukkueen kausi oli tammikunn jälkeen melkoista taaperrusta – millainen mielikuva joukkueen kaudesta jäi kokonaisuutena sen huoltajille?
Jukka Leskelä: Kuluvan kauden joukkue jätti itsestään ailahtelevan kuvan. Välillä kiinnosti – välillä ei. Osa pelaajista jaksoi ja uskalsi laittaa itsensä likoon – liian moni ei. Jollain tapaa mennyt Turku-Turnaus ja ratkaiseva Tuto ottelu olivat kuin kausi pienoiskoossa. Hetkellisesti peli saatiin aina kuntoon, mutta tasaisuus ja tietyllä tapaa kurinalaisuus puuttuivat pitemmällä aikavälillä. Ratkaisevan pelin kahden maalin johtoaseman sulaminen kertoo, ettei henkisellä puolellakaan kaikki ollut aivan sataprosenttisessa kunnossa. Tappiokaan ei ollut kaukana.
Esa Lounaja: Vaisu. Aina välillä näytti, että homma aukeaa, mutta kerta toisensa jälkeen tuli taas lamakausi. Joukkue ikään kuin syttyi pakon edessä tai jonkun ulkopuolelta tulevan sykäyksen ansiosta – ei sisältäpäin kuten menestyvät joukkueet yleensä. Esimerkiksi kun Antti Koivu teki ensimmäisen turnaus osumansa RNK:ta vastaan, koko ryhmä oli kuin hurmiossa. Liian usein joukkue vaikutti haluttomalta lammaslaumalta
Mitä positiivisia yllätyksiä Lukon kaudesta jäi?
Leskelä: Kentän puolelta parhaiten jäi mieleen nuorisokaartin esiintulo. Kun monet veteraanit floppasivat pahasti, tarkoitti se, että nuoriso-osaston piti nostaa omaa tekemisen tasoa ja näin tapahtui jossain määrin. Erityisesti kausi muistetaan kuitenkin kabinetin puolella tehdyissä väänöistä. Tämä on kuitenkin ensin viihdettä, sitten bisnestä ja vasta sitten urheilua.
Lounaja: Muutamat nuoret oman junnutuotannon kasvatit nostivat profiiliaan. Axel Irmolan maali oli kova suoritus melko vähällä ylivoima-ajalla. Antti Koivu nousi isoon rooliin Turku-Turnauksessa, ja teki pari tärkeää maaliakin. Niin, ja tietenkin, 12 voitottoman pelin putken päättyminen vaikka se vaatikin melkoisen pihtisynnytyksen.
Ensi kaudeksi alkaa jälleen uusi projekti, kun uusi "valmentaja" aloittaa uuden projektin – miten näet joukkueen lähitulevaisuuden?
Leskelä: Joukkueen tuleva kausi on varsin ratkaiseva sen suhteen, mihin suuntaan joukkueen profiili alkaa muodostua. Tämän kauden aikana pelaajapuolen vetoa seuraan kohti alkoi parhaimmillaan löytyä, mutta nyt on jälleen todistettava, että myös pelaajana Tps-KaKipossa on mahdollista menestyä. Kaikki kulminoituu siihen, miten pelaajahankinnat onnistutaan hoitamaan, että joukkue koostuu nimenomaan "valmentajan" haluamista pelaajista. Viime kaudella surullinen karuselli pyöri sitä tahtia, että oksennus oli monilla jo kurkussa. Samanlaiseen sekoiluun ei ole varaa. Lounaja: Pakko tässä on ajatella posilla, ettei sekoa lopullisesti. Uskon, että "valmentaja" palauttaa Raumalle kurin ja järjestyksen. Kun töitä tehdään yhteisen päämäärän eteen nurkumatta ja tosissaan, palkinto odottaa tuolla jossain- vääjäämättä.Mikä se palkinto on sitä ei tiedä kukaan.
Pelaaja-arvostelut 2011-2012
Maalivahdit:
Aku Wikström.
Nousi ryminällä kannattajien suosioon alku-sarjassa. Ei romahtanut jatko-peleissä, mutta ei toisaalta pystynyt kannattelemaankaan Tepsiä. Näyttävällä tyylillä torjuva Wikström pudottelee paljon kiekkoja, mikä aiheuttaa katsomossa sydämentykytystä.
Roope Rantala.
Väläytteli ajoittain, pelaa omintakeisella tyylillään. Itseluottamus kovaa luokkaa haparoivan puolustuksen takana. Mailapelissä sarjan aatelia. Ohjaa äänekkäästi pakkien liikkeitä.
Puolustajat:
Axel Irmola.
Tps-kasvatti nousi kuin varkain koko ajan isompaan rooliin puolustuksessa, kun kausi meni pidemmälle. Pelkkänä roiskijana pitkään tunnettu Axel osoitti myös pystyvänsä maalintekoon. Vielä kun löytää tasaisuutta otteisiinsa, on kahden ensimmäisen pakkiparin mies. Ja nousee viimein Top-6 tasolle viiden pakin kokoonpanossa
Juuso Suhonen.
Kaarinalainen ei Tepsissä mitään ihmeellistä esittänyt, mutta ei häneltä sellaista odotettukaan. Monipuolinen puolustaja paransi hiljalleen omaa pelaamisen tasoaan ja oli Turku-Turnauksessa yksi joukkueen tasaisimmista suorittajista.
Jaakko Laitinen
Kokenut puolustaja pelasi parhaan kautensa miesmuistiin. Alakerran johtaja "voitti" puolustajien tehopörssin ja näytti omalla esimerkillään mallia joukkueen nuoremmalle kaartille. Todellinen joukkuepelaaja, jota on vaikea korvata.
Veeti Tulonen.
Hyökkäävä puolustaja, joka pystyy pisteiden teon ohella rakentamaan ja avaamaan peliä. Joukkue ei kuitenkaan osannut hyödyntää maksimaalisesti Hirvensalolaisen antamia mahdollisuuksia. Pelasi Turku-Turnauksessa sentterinä ja löysi juonen Antti Koivun kanssa.
Joona Reunamäki.
Kesken kauden hankittu monipuolisuus, pelasi puolustajana, mutta parhaat esitykset osuivat niihin peleihin kun oli hyökkääjä. Taktinen nero joka kuitenkin välillä ajattelee kentällä liikaa. Sivusi joukkeen maaliennätystä Loimaan illassa.
Hyökkääjät:
Aaron Lounaja.
Joukkueen kapteenin kausi oli melkoista vuoristorataa. Välillä syötiin pop-cornia katsomossa käsi kipsissä, välillä taas Kapteeni Totinen tuntui lentävän luistimilla. Kevään ratkaisevissa peleissä Lounaja oli valitettavasti toipilas eikä pystynyt nousemaan viime vuoden tasolleen.
Aaron Salmivirta.
Vahvasta kahden suunnan pelistään tunnettu Poliisi pelasi jälleen tasaisen vahvan kauden musta-valkoisten hyökkäyksessä. Ei pystynyt kuitenkaan vaikeina hetkinä nousemaan esille hyökkäyspäässä. Monipuolinen rooli sekä yli- että alivoimalla. Pelasi paljon myös puolustajana.
William Leskelä.
Kokenut laituri toi Tepsin hyökkäykseen juuri sitä mitä mieheltä odotettiinkin. Maalintekovoimaa ja ylivoimaan lisävariaatioita. Pienikokoinen hyökkääjä voi olla tyytyväinen omaan kauteensa, vaikka jäikin turnauksessa muun ketjunsa ohella melko vaisuksi.
Tiitus Tuominen.
Vahva alku-kausi – jälleen kerran. Veli Tiitus kantoi varsinkin Loppiais-turnauksessa Tepsiä lukuisat kerrat reppuselässään upeilla otteillaan. Vaikka kevät olikin vaisuhko, oli mies silti läpi kauden joukkueen parhaimmistoa. Tehot jäivät puuttumaan tärkeissä peleissä, vaikka kaikkea yritettiin.
Juhani Tossavainen.
Vikkelän laiturin kausi oli kokonaisuutena varsin ailahteleva. Ilman erikoistilannevastuuta, tehot olisivat jääneet pieniksi.Väkkärä laituri ei löytänyt missään vaiheessa kemiaa muiden kuin tutkaparinsa kanssa. Asenne koko kauden huippuluokkaa.
Antti Koivu.
Paimiolais-kasvatilta hyvä ja tasainen kausi. Koivu on parhaimmillaan, kun ei ole joukkueen ykköstähti, vaan pääsee iskemään hieman puun takaa. Tekikin jälleen oivat tehot ykköskärjen takaa. Kausi loppui liian aikaisin sillä Antin hyvät pelit ovat vasta tulossa.
Atte Kulmala.
Toinen Kulmalan veljeksistä nousi nopeasti katsojien suosioon ja samalla joukkueen vakiokokoonpanoon ennakkoluulottomilla otteillaan. Vaikka fyysisyys ja taistelu ei lopulta päätyyn asti riittänytkään, voidaan Aten kautta pitää lähes nappiosumana.
Dan Löfgren.
Piispanristiltä ponnistaneen laiturin kulunut kausi oli peli-ajan kasvusta huolimatta pienehkö pettymys. Hyvällä asenteella illasta toiseen painava laituri oli tärkeä osa Tepsin alivoimaa, mutta se lopullinen läpimurto huipputasolla jäi vielä tekemättä. Kaipaisi vielä hieman räväkkyyttä otteisiinsa.
Aleksi Kulmala.
Kauden pirteimpiä Tps-pelaajia. Energisesti rouhiva Kulmala osoitti jälleen arvonsa pystymällä pelaamaan ketjussa kuin ketjussa. Loppukaudesta hyvät otteet toivatkin paikan ykkösketjusta. Ainoa asia, mistä Nuppulantieltä ponnistanutta sentteriä voi syyttää, on viimeistely. Huhut vievät vahvasti itään pörssivoittajaa.
Aleksi Aalto.
Kokenut laituri oli syksyllä aivan kuutamolla, mutta palasi kevään mittaan jälleen omalle tasolleen Tasapainotti hyvin joukkueen kakkosketjun peliä ja toi ennen kaikkea asennetta joukkueen tekemiseen. Hyvä rouhija, joka on parhaimmillaan viisikoin ja alivoimalla pelatessa. Välillä luuti myös pakkina.
Turku-Turnaus päättyi kuitenkin kahteen voittoon vaikka, kolme ensimmäistä peliä eivät luoneet uskoa junan kääntymiseen. Red Wings ja Tuto otteluiden sankariksi nousi koko turnauksen pistepörssin voittanut Antti Koivu.
12 pelin voitoton putki saatin katkaistua, ja pettymysten kyyneleet kuivuivat poskille. Alkutahdit uudelle nousulle loi Red Wingsiä vastaan koottu "Tuomiopäivän Legioona" Lounaja-Hömelö-Säbä.
Tuomiopäivän legioonan peliä oli kiinnostava seurata. Kolme isokoista pelaajaa, joilla on ruumiinrakenteestaan huolimatta kykyä nopeisiin ratkaisuihin. Iso koko tuo toimintavapautta kaukalossa. Muutama ylimääräinen sekunti pelin kriittisillä hetkillä. Vastustajat pyrkivät pelaamaan ketjua vastaan tietyllä tavalla - kovaa. Se oli ainoa käytettävissä ollut mahdollisuus. Fyysistä ylivaltaa on mahdollista horjuttaa vain fyysisin eväin.
Hömelön vitja toi kaukaloon uuden ulottuvuuden. Viimeistään nyt joutui häpeään teoria, jonka mukaan iso koko tarkoittaa kankeutta. Tuomiopäivän legioonan pelinopeus oli hämmästyttävllä tasolla. Ketju oli vaarallinen päästessään myllyttämään kiekkoa vastustajan alueella. Pitkät kulmamyllyt uuvuttivat vastustajat. Tilanteet pelattiin loppuun väellä ja voimalla. Matematiikan lainalaisuuksiin kuuluva massan maksimointi sai kiekolliset kasvonsa kaukalossa. Ketju rikottiin jo kesken pelin mutta joukkueen peli-ilme oli kääntynyt lopullisesti.
Tässä Säbän taiteilema 3-1 osuma. Hömelö+Säbä=Magic
4-2 maalin värkkäsi Aaron Lounaja joka kuljetti koko kentän läpi ja ohi maalivahdin.
Aaron käytti maalissa legendaarista "kolmoisharhautusta". Siinä huijataan moken lisäksi aina kaksi puolustajaa. Hieno maali ja hieno tarina pelaajasta joka menetti loukkaantumisten takia melkein koko kauden.
5-3 ja lopullisen niitin Red Wings arkkuun naulasi Antti Koivu, Antti sai Poliisin päädyn kautta heittämän biljardi sytön itselleen ja käytti kuuluisaa Shake`n Baken harhautusta. Antti tuo "Paimion Pommittaja" heitettiin jälleen tuleen kun peli oli ratkaisu vaiheessa, näin Antti kommentoi tunnelmia.
Turku-Turnaus pelit ovat aina spesiaalitapahtumia. Satoja ihmisiä seuraamassa aamuluistelua, erittäin suuri joukko kannattajia ja perheenjäseniä odottamassa pelaajia ottelun jälkeen.
”Se on jotain hienoa pelata turnauksessa”, sanoi Antti ottelun jälkeen. ”Kun mennään Kupittaalle tai Varissuolle, peli on kuin meidän kotimatsi. Tottakai, paljon kannattajia ja pitkät perinteet, se näkyy.”
”Täytyy sanoa, että olen viihtynyt tosi hyvin Tps-KaKipossa. Hieno joukkue pelata lätkää. Tietysti välillä on rankkaakin, yleisö buuaa ja muuta, mutta tavallaan se vie eteenpäin kuitenkin. Hienoa, kuin on porukkaa takana.”
Antti pelasi 10:04 ottelussa. Maaliruiskun roolissa pelaaminen ei ole helppoa. Se on, kuten Paimion mies itsekin sanoo, joskus selviytymistä.
”Oma roolini, maalipyssynä, se on kuin kiveenhakattu. Siinä mennään, mutta ei auta muukaan kuin yrittää pitää pää pystyssä ja hoitaa se homma mikä annetaan. Ei se missään nimessä ole helppoa. Kun tällainen ilta kuin tänään esimerkiksi oli, ei siinä hirveästi tehdä. Muutamat kassit mitä heitetään sinne, se on melkein vain sitä, että joka vedolla pitää onnistua.”
Kova lopputurnaus tarunhohtoiselta seuralta, finaalipaikka on menetetty.
”Onhan tämä tavallaan aika rankkaa, kun tietää, että tilanne on se mikä se on”, sanoi Koivu. ”Jokaisen pitää etsiä kipinää näihin peleihin, erilaisia sytykkeitä, mutta ei se helppoa ole, kun finaalipaikka on jo mennyt.”
Kauden viimeiseen otteluun vastaan luisteli Tuto. Peli ei Alkanut parhaalla tavalla kun Tuto iski avausmaalin ylivoimalla jo pelin ensi hetkillä. Mutta sitten esiin astui Atte Kulmala, 1+2 tehot ensimmäiseen erään ja Tuto odotti köysissä kuolin-iskua.
Atte kertoili suu täynnä makkaraperunoita hieman pelin kulusta.
Viisikkomme käytti hyökkäyksissä ns. ”soft dump”-taktiikkaa heittämällä kiekon vastustajan päätyyn alueelle, jolle maalivahti ei ehdi. Pakin on mentävä sinne taklattavaksi. Tilanne, jossa puolustaja menee kulmaan hakemaan kiekkoa ja joutuu hampaat irvessä häntä jahtaavan karvaajan tilttaamaksi ei yleensä ole jääkiekko-ottelun tähtihetkiä, mutta meidän ketju teki siitä taidetta.
"Tulonen-At.Kulmala-Koivu siihen kaatuu Tuto" Huudot raikasivat ympäri Kupittaan lätkä-pyhättöä.
"Siinä oli hienot ketjukaverit, Antti ja Veeti pelasivat suurella sydämellä,sanoi Atte, pistepörssi kertoo pelaajan kehittymisestä. Kolmen ensimmäisen pelin maalipaikoista 50-55 prosenttia tuli ylivoimapelissä. Nyt vain 30% tuli ylivoimista, mikä kertoo ketjumme vaarallisuudesta viidellä-viittä vastaan pelissä."
Miten paljon paremmaksi Atte Kulmala voi vielä tulla? Hän on intohimoinen harjoittelija. Attea arvosteltiin aikaisemmin heikkoudesta aloitusympyrässä. Hän harjoitteli aloituksia ja hänestä tuli yksi liigan parhaista. Sitten hänestä puhuttiin parempana pelintekijänä kuin maalintekijänä. Atte harjoitteli laukaustaan ja palasi tekemään 2 maalia turnauksessa.
Hänellä on sisäistä draivia harjoitella ja tulla paremmaksi koko ajan. Tämä yhdistettynä lahjoihin ja jo ennestään huipputason taitoihin on pelottava yhdistelmä. Kesäisin At.Kulmal harjoittelee kovaa ja noudattaa Mantun Grillin ruokalistaa.
Loppulukemat 4-2 viimeisteli taistelun ilmentymä Juhani Tossavainen tyhjään maaliin, ja sai näin palkinnon tekemästään kovasta työstä.
"Olen yrittänyt ajatella, että kaikella on tarkoituksensa. Onni pitää ansaita, ja uskon että ennemmin tai myöhemmin sen myös ansaitsemme" Juhani kertoili kolmen hävityn pelin jälkeen lauantaina.
"Joukkue antaa varmasti kaikkensa, joka ilta, ja yleensöä se riittää meille. Se on eri asia riittääkö se voittoon, mutta suihkun jälkeen pitää joka jätkän pystyä katsomaan itseään peiliin"
"Ansaitsemme palkintomme jokaisen joukkuetoverin kunnioituksena ja arvostuksena" sanaili Juhani tuolloin.
Juhani Tossavainen pelaa todellista "luotijuna-kiekkoa" illasta toiseen. Kausi oli mukava päättää maaliin ja koota ajatuksia ja juonia seuraavaan syksyyn. Hyväntuulinen Juhani oli puheliaalla tuulella taiston tauottua.
”Parempia ketjukavereita ei voisi olla”, sanoi Juhani pelin jälkeen. ”Kun nuo jätkät on vierellä, pitää antaa niitten tehdä peliä ja itse on haettava paikkaa, yrittää takakarvata kiekkoa ja antaa niille sitä. On ne niin taitavia kavereita. Kyllä ne osaa hommansa ja minä teen oman hommani.”
”Tämä oli sellainen fyysinen peli, mukava oli pelata. Oli virtaa jaloissa. Aina kun pyöritimme, tuli energiaa, koska yleisö kohahti.”
”Viimeiset kaksi peliä meni hyvin. Pelistä peliin. Onnistuimme pitämään tasomme pari sekuntia ja pääsimme juonen päästä kiinni 12 voitottoman pelin jälkeen. Sitä ennen oli sellaista pomppimista, hyvää peliä seurasi huono peli. Ei löytynyt kultaista keskitietä. Nyt löytyi ja oli aika mukavaa heittää byyri kun tietää kuinka kausi on mennyt.”
Juhanin ja koko joukkueen viimeinen maali kaudella 2011-2012
Perinteinen Turku-Turnaus pyörähti käyntiin Tepsin kohdalta kun vastaan Varissuon kiekko-pyhätössä luisteli RNK. Altavastaajana otteluun lähtenyt Tps onnistui alussa omassa taktiikassaan, ja valmentajan lanseeraama 3-2 karvaus yllätti Raisiolais pakit niin sanotusti housut kintuissa. Joukkueen todellinen maaliruisku Antti Koivu esitteli monipäiselle yleisölle tulista rannettaan ja napautti Tepsin 1-0 johtoon käytännössä ensimmäisestä tilanteesta. Syötön maaliin tarjoili Aaron Salmivirta.
Tässä Antin maali, kuten huomaatte Antin rannarin nopeus haastaa ihmisen käsityskyvyn nopeudesta. Tieteen Kuvalehden numerossa 2/2011 käsiteltiin ihmisen kykyä reagoida näköärsykkeeseen ja tulokseksi saatiin 0.15-0.20 sekuntia. Vaikka maalivahti olisikin oman suorituskykynsä äärirajoilla, on hän silti Antin vedon edessä voimaton. Tämä herättääkin kysymyksen mitkä ovat ihmisen elimistön äärirajat? Onko Antti jo saavuttanut oman huipputasonsa vai voiko hän vielä parantaa laukaustaan? Nämä kysymykset vovat jäädä ilman vastausta tai sitten Antti räväyttää verkon tötterölle jo huomenna, ja mullistaa koko ajatuksen fysiikan laeista.
Tämän hyvän kolme sekuntisen jälkeen, RNK käänsi pelin itselleen. Syynä tähän oli Tepsin pelaajien viljelemät yksilövirheet jotka kostautuivat saman tien. Puolustuspeli oli hukassa koko porukalla ja oman maalin eteen pakitettiin vauhdilla. Peli olikin hyvin pian 1-6 RNK:lle ja Aku luisteli vaihtoaitioon kaikkensa antaneena. RNK teki 7 maalistaan 4 aivan maalin edestä puolustajien seikkaillessa ties missä.
Uskomaton tapahtui...
Veeti kavensi omalla nousullaan 2-6 tilanteen toisessa erässä. Mutta silloin ei yleisö vielä tiennyt mitä se tulisi näkemään. Juhani Tossavainen hankki röyhkeällä pelillään ottelun ainoan jäähyn, ja Jakke heitti kentälle yv-erikoisviisikon. Ja sitten se tapahtui...
Veeti kaivoi aloituksen 100-0 taaksepäin ja Axel Irmola käytti paikan hyväkseen. Kiekko lähti Akken lavasta kohti maalia ja koko Varissuo Gardenin katsomo pidätti hengitystään, RNK:n maalivahti oli kohdannut pahimman propelli-kiekon koko uransa aikana, eikä hän sitä saanut haltuunsa. Punalamppu syttyi maalin takana kun kiekko lipui yli maaliviivan. Uskomaton oli tapahtunut, vastoin kaikkia odotuksia. Axel Irmola on maalintekijä.
Kuulutus : TPS KOLMAS MAALI!!! MAALINTEKIJÄ NUMERO 23 AXEL IRMOLA, syöttäjä 15 ´Veeti Tulonen.
TPS TREDJE MÅLEN !!! MÅLBUDARE NUMMER 23 AXEL IRMOLA, passare 15 Veeti Tulonen
Näin Veeti saavutti myös jotain, Mega-aterian ilman tomaattia, maidolla.
Palkinnon voi lunastaa Kaarinan Nesteeltä, Krossinkatu 1, Kaarina. Kassalle sanotaan koodini "Axel and the Hepamamas" Ateria on maksettu valmiiksi, voi olla että jotain välirahaa pitää antaa sillä lahjakortti on kolme vuotta vanha ja Mega aterian hinta on tänä aikana noussut 132% Hyvää ruokahalua Veeti.
Loppulukemat 4-7 veivasi Atte Kulmala.
Ottelun ensimmäinen, toinen ja kolmas tähti tänään. Axel Irmola. Tämä on todella harvinainen kunnia jota ei ole annettu koskaan aikaisemmin kenellekkään pelaajalle.
Joskus kaikki onnistuu jäkiekkoilijalle.
Sellainen ilta oli Axel Irmolalla. Hän sai pelata isoja minuutteja hyvässä ketjussa parhaitten TPS-pelaajien vierellä. Hänen itseluottamuksensa parani vaihto vaihdolta. Maali näytti jalkapallomaalilta hänen silmissään.
Fantastinen ilta.
Vain 4-vuotiaana jääkiekon aloittanut, nyt 9 kauttaan pelaava 13-vuotias toisen polven TPS-pelaaja ei osallistunut turnaukseen viime vuonna, olisiko maali tullut jo tuolloin, jää arvoitukseksi. Päästyään yv-kentälliseen tänä vuonna onnistuminen tuli heti ensimmäisessä pelissä.
Axel pelaa vasenta pakkia. Hän kävi kaikki ketjut läpi ykkösketjusta kolmoseen. Valmentaja Coach Jakke jaksoi uskoa pelaajaan, sillä tämä ei missään vaiheessa luovuttanut, työmoraali oli aina korkea.
Pari viikkoa sitten Axel yritti maalia siniviivalta harjoituksissa, katsomoon saakka pystyi näkemään, miten muu joukkue vielä varmuuden vuoksi pysähtyi kysymään, oliko tämä nyt ihan varma ennenkuin Axel riipaisi siniseltä kohti maalia.
”En tiennyt, että en osu maalia kohti”, sanoi Axel silloin treenien jälkeen. Klassikko.
”En tiennyt mitä tehdä kun sain kiekon lapaani, pois se ainakin piti saada”, sanoi Axel tänään. ”Meillä oli niin paljon hyviä pelaajia yv-ketjussa, että oli saatava kiekkoa liikkeelle.”
Axel on taitava ja luova pelaaja, mutta joskus hän unohtaa liikuttaa jalkojaan eikä näytä aggressiiviselta. Hänen on pakko pelata ns. kiireistä kiekkoa, koska hän ei ole isokokoinen, vahva, röyhkeä eikä erityisen nopea.
Kauden 2011-12 piti olla se kausi, jona Axel Irmola nousee lopullisesti top-6 tasolle parantamalla puolustuspeliään ja kovuuttaan kaksinkamppailuissa. Kausi alkoi huonosti ja jatkui vieläkin huonommin. Sitten piristynyt peli tuotti lopulta tämän historiallisen illan.
Kukaan ei tietenkään voinut odottaa, että hän muuttaisi historiaa yhdellä laukauksella.
Pistepörssi.
Antti Koivu 1+1=2 +1
Veeti Tulonen 1+1=2 +1 Axel Irmola 1+0=1 -3
Atte Kulmal 1+0=1 +1
Aaron Salmivirta 0+1=1 -3
Jaakko Laitinen 0+0=0 -1
Juuso Suhonen 0+0=0 -1
Juhani Tossavainen 0+0=0 -2
Tiitus Tuominen 0+0=0 -3
William Leskelä 0+0=0 -4
Aaron Lounaja 0+0=0 -3
Aleksi Aalto 0+0=0 -1
Aleksi Kulmala ´0+0=0 -2
Aku Wikström 18:45min 19/25 76% pmk 9,6
Roope Rantala 11:15min 7/8 87,5 % pmk 2,66
Tässä Satakunnan kansan julkaisema kuva Ässien tähti-pelaajan Teemu Erkkilän rajusta pommista Reukun selkään. Blogi tavoitti Teemun, tai oikeastaan Teemun äidin joka haki pelurin puhelimeen kesken Judo-harjoitusten.
Teemu, vedit törkeällä tavalla Tepsin paketin sekaisin teilaamalla Reunamäen, kuinka kommentoit?
-Katseltiin tuossa ennen peliä pistepörssiä, ja koutsi käski hoitaa parhaan maalintekijän pois pelistä, ja siinä onnistuttiin.
Taklauksesta lähti raportti liittoon, odotatko pitkää pelikieltoa?
-Sinne liittoon voi niitä lippuja ja lappuja lähetellä mutta peli oli pelattu sen jälkeen kun huoltajat kömpi jäälle. Kyllä Tepsi vastaan uskaltaa ajella kun ei siellä kukaan vastaa puhelimeen kun Porista soitetaan.
Tarkoitatko että jonkun olisi pitänyt pudottaa hanskat?
-Sitä juuri meinaan, mutta jos joukkueen ainoa tappelu-vitonen on tullut maalivahdille, niin aika rauhassa tässä saa kulkea, että terveisiä vaan sinne Aurajoen rannoille.
Joukkueessa nähtiin myös onnistumisia, kun Juuso Suhonen avasi kauden pistetilinsä, saalistamalla yhden syöttö-pisteen.
Juuso, enää et kikkaile kiikaritehoilla, oliko hienoa avata kauden pistetili?
-Upealta tuntuu, silmät kiinni ja sinne päin, Juhani taisteli loppuun asti ja luritti kiekon Paskin jalkojen välistä maaliin, tiesin heti että saan puhuttua itselleni kakkos-syötön.
Lauoit myös ensimmäistä kertaa tällä kaudella kohti maalia ja heti meinasi molarilta lipsahtaa, jännittikö?
-Meinas tulla kuumat paikat kun hoksasin kiekon maaliviivalla, se olisi ollut jo liikaa pienelle ihmiselle, jos vielä olisi maali tullut.
Oletko ajatellut laukoa useammin maalia kohti tämän jälkeen?
-Voihan tuota kokeilla jos ei oo parempaakaan keinoa luopua kiekosta, uskon silti että oma tyylini laukoa kiekko kulmaan on pitkässä juoksussa kannattavampaa.
Ilouutisia koettiin myös Kulmalan perheessä kun Nuppulantien Niedermayer eli Aleksi, sai viimein kaivatun maalin tehtyä. Aleksi oli sen verran vielä täpinöissään että blogi tavoitti isä Tomin tekstiviestillä.
Tomi, onneksi olkoon, Aleksi teki sen viimein.
-Kiitos kiitos, kyllähän se hienolta tuntuu kun meidän Aleksi on niin pitkään ja hartaasti sitä toivonut ja ihan Joulupukille kirjeen kirjoittanut. Joulu tuli myöhään tänä vuonna, mutta tuli kuitenkin.
Olet varmasti itsekin helpottunut kun suuri painolasti on pudonnut koko Kulmalan perheen harteilta?
-Nyt uskaltaa taas näyttää hallilla naamaansa eikä tarvitse kulkea pää pussissa. On se vaikeaa ollut kun haen äijiä harkoista ja sitä toivoo että tulisivat äkkiä ettei kukaan vaan tule lehdistöstä kyselemään, ja sitten Atte venkuttaa sen aikaa että joku kerkiää kommentoimaan meidän Aleksin tekemisiä.
Kuinka tästä eteenpäin, ketsuppi-ilmiö kenties?
-Taitaa olla hammastahnatuubi-ilmiö, kun sitä tarpeeksi puristaa ja sieltä sen kerran saa jotain ulos niin ei sitä toiste kannata yrittää.
Kaksi maalia kauden saldoonsa lisännyt Juhani Tossavainen kertoi blogille seuraavaa.
Juhani, kaksi osumaa ilman Tiitusta, oletko hylännyt tutkaparisi?
-Se johtui vaan siitä kun olin kaksi viikkoa Egyptissä niin kädet suli sen verran että sain kiekon maaliin, ei siinä sen ihmeempää ollut.
Yv- ja av-peli onnistuivat pitkästä aikaa, mikä tähän olis syynä?
-Kova harjoittelu tuottaa tulosta, pidimme hienosti Ässien 5 minuutin alivoima pelin nollilla. Heillä oli vain kymmenisen vetoa. Harva joukkue pystyy tappamaan oman yv:nsä niin tehokkaasti. Onneksi Montreal Canadiens sääntö on myös olemassa.
Mikäs se on?
Suurin osa NHL:n ystävistä tuntee ns. Montreal Canadiens-sääntönä tunnetun säännön, jonka mukaan alivoimalla pelannut joukkue saa kakkostaan istuneen pelaajansa pois jäähyaitiosta heti jos ylivoimajoukkue tekee maalin. Ennen vuotta 1956 NHL:ssä pelattiin siten, että pelaajat joutuivat istumaan koko jäähyrangaistuksensa alusta loppuun, vaikka vastustaja teki maalin tai useampia. Näin oli pelattu alusta saakka eli vuodesta 1917 lähtien.
Ja miksi ei enää?
Sääntöä muutettiin 1950-luvun loppupuolen Montreal-dynastiajoukkueen ylivoimaisuuden vuoksi. Yhtenä tunnetuimmista sääntömuutokseen johtaneista tapahtumista pidetään marraskuussa 1955 pelattua Montrealin ja Bostonin välistä ottelua, jossa Jean Beliveau teki kolme maalia 44 sekunnissa Bruinsin maalivahti Terry Sawchukin selän taakse Hal Laycoen istuessa kaksiminuutttistaan avuttomana jäähyaitiossa kaikkien kolmen maalin ajan.
Tuo NHL-historian toiseksi nopein hattutemppu oli yksi hyvä syy sääntömuutokseen.
Mitä mieltä olit Porilais-yleisöstä, buuaus-konsertti oli välillä korvia huumaavaa?
Tässä on kuva jonka Veeti otti kesken pelin, ja siitä voi kaikki tehdä omat johtopäätökset porilaisista.
(Ässät ottelussa vihellettiin jäähy numerolle 17 vaikka sen piti tulla numerolle 19, näin ollen Hömelön 2min on laitettu Reukulle, muuten kaikki otetaan pöytäkirjasta, mutta tämä vaikuttaa Lady Byng-palkintoon joten jäähy muutettu)
Maalivahdit
Roope Rantala 84/106 79,24%
Aku Wikström 137/174 78,7%
#6 Juuso "Suhis" Suhonen Vahvuudet:
Järkälemäiset raamit. Erittäin vaikea liikuteltava maalinedustalla tai missä tahansa kentällä. Pystyy jakamaan kovia taklauksia ja siivoamaan maalinedustaa esimerkillisesti. Puolustuspelin taitaja. Uskaltaa tehdä ratkaisuja selkäytimestä.
Rooli:
Joukkueen tulevaisuuden toivo, jolta odotetaan paljon jo nyt. Puolustuspelin erikoismies, jolla iso tontti myös alivoimassa. Pelaa vastustajan parhaita hyökkääjiä vastaan. Erikoista: Kotiyleisön suosikkipelaaja, faniryhmän "Vuoden Pelaaja" äänestyksen voittaja 2008 ja 2011
10 Kysymystä
1.Lauot paljon viivalta, mutta jokaisen kudin jälkeen katsot mailaasi kuin se olisi rikki, mistä moinen?
-Se johtuu siitä, kun käytän ihan erilaista laukaisutekniikkaa kuin kukaan muu. Annan mailan pyörähtää kämmenissäni samalla kun se osuu kiekkoon. Usein käy niin ettei lapa tavoita kiekkoa vaan pelkän jään, ja silloin jännittää kuinka mailan kävi.
2. Olet kotiyleisön suurin suosikki ja kylän oma poika, kuinka kannat paineet?
-Välillä se on raskasta mutta ei Kaarinassa ihan joka viikko ole uusia kauppakeskuksen avajaisia eikä Pelimannepäiviä, joten ei sitä edustusta niin paljon ole. Hallissa sen huomaa kun kokoonpanot kuulutetaan.
3. Kuinka sen huomaa?
-Kuuluttaja huutaa "Numero 6, JUUUUUSSOOO SSSSUUUUUHHOOOOONNEEEENN" ja joku koiranleuka aina toteaa katsomosta "Kuka #&%%#" se on?"
4. Kotiyleisö rokkaa täysillä kotipeleissä, vai kuinka?
-Joo, on ollut hienoa huomata kun joskus voi kolmekin isää olla samaan aikaan katsomon puolella, eikä lämmittelemässä kahviossa. Kannustus on myös ollut hyvää.
5. Pidätkö faniryhmän sloganista "Welcome to the Madhouse"?
-Se on tosi hyvä tunnuslause, ja kuvaa hyvin sitä tunnelmaa mitä fanit koittavat luoda halliin. Joskus tosin häiritsee kun kesken Maamme-laulun rumpuryhmä antaa parastaan, joku roti sais olla.
6. Sinut tunnetaan analyyttisena pelaajana ja osaat piirtää taululle kaikki kuviot, kerro hieman kiekkoilevalle maailmalle tämän kauden valmentajien eroavaisuuksista?
-Tomi Kulmalan idea hyvästä jääkiekkojoukkueesta on se, että joukkueella on kolme ketjua, jotka kaikki pystyvät pelaamaan. Jokainen ketju saa 10-12 minuuttia peliaikaa ainakin. 1-2 ketjut tietenkin pelaavat eniten, mutta aikaa levitetään kaikille. Joukkueella ei ole erityistä spesialistia tappelijanroolissa. Tässä asiassa Kulmala todennäköisesti joutui riitoihin joukkueenjohdon kanssa.
7. Ja Jakken filosofia on?
- Kaksi huippuketjua pelaavat selvästi eniten ja niihin on kasattu yksipuolisesti kaikki parhaat pelaajat. Kolmosketjun merkitys on erittäin tärkeä. Se on lähes yksinomaan puolustava taklausketju, joka lähetetään vastakkainpeluutuksissa aina vastustajan parhaita vastaan.
8.Ja kumpi on mielestäsi parempi taktiikka?
-Jakke valmentaa kiinnittäen huomiota pieniin yksityiskohtiin, etenkin puolustuspelissä omalla alueella. Laukauksia blokataan enemmän. Vähemmän passiivista puolustuspeliä omalla alueella. Maalinedusta putsataan kunnolla. Aggressivisempaa peliä omalla alueella. Mutta joukkue istuu paremmin Kulmalan ajatuksiin.
9. Vastaat siis Kulmala?
-Voin sanoa näin "off the record" että en tiedä.Molempi parempi. He ovat kuin Summanen-Vesterlund jossa toinen on tulisieluinen käskijä ja toinen enemmän analyyttinen professori.
10. Olet seilannut koko kauden kiikaritehoilla, tuleeko tähän vielä muutos?
-Tottakai, tässä on vielä kaksi peliä jäljellä ja Turku-turnaus. Kyllä sieltä joku huuto-syöttö napsahtaa.
Guy Lafleur oli yksi NHL:n tarunomaisimman seuran suuruuden aikojen kuuluisimpia pelaajia. Yksi kaikkein parhaista ja ehdottomasti jännittävin katsoa. Lafleur oli jumaloitu 1970-luvun NHL-supertähti, joka teki jääkiekon paremmaksi. Hän voitti ja saavutti kaiken mahdollisen. Ja kaiken sen hän teki tyylikkäästi ranskalaisin maustein.
Blogi yrittää sivistää lukijoitaan kertomalla yhdestä NHL:n jännittävimmistä pelaajista Guy Damien Lafleurista.
Guy Lafleurin kolme ensimmäistä kautta NHL:ssä eivät sujuneet odotusten mukaisesti. Suurella kohulla kesän 1971 draftissä ensimmäisenä Quebec Rempartsista varattu ihmelapsi näytti tavalliselta kuolevaiselta. Hän teki vain 29, 28 ja 21 maalia. Maalit tulivat samalla tavalla kuin muittenkin pelaajien maalit; reboundeista ja syöttökuvioitten päätteeksi.
Montreal, tuo jääkiekkomaailman intohimoisimmalla tavalla jääkiekkoa sykkivä kaupunki ja oman sukupolvensa ihmelapseksi mainostettu Lafleur ikäänkuin ujostelivat toisiaan.
Sitten, syksyllä 1974 tapahtui jotain, mikä kanadanranskalaisessa kirjallisuudessa kerrotaan todella ranskalaiseen tapaan. Termejä ”kanadanranskalainen” ja ”ranskalainen” käytetään tässä yhteydessä synonyymeinä, vaikka ne eivät aivan samaa tarkoitakkaan.
Me tavalliset blogin lukijat emme yksinkertaista jääkiekkokypärän riisumista näin ranskalaisesti pystyisi näkemään. Tässä vapaasti käännetty ote Kanadan jääkiekkoatlaksesta:
”Syksyllä 1974 Guy Lafleur otti kypäränsä pois ensimmäistä kertaa pelatakseen jääkiekkoa. Se oli kuin kohtaus elokuvasta, jossa ujo nuori tyttö riisuu silmälasinsa ja sitten ravistaa kiinnipitämänsä hiukset vapaiksi, yhtäkkiä paljastuen täysikasvuiseksi naiseksi.”
Le Demon Blond oli syntynyt.
Guy Lafleurista tuli yhtäkkiä kaikkea, mitä Montrealissa oli kolmen kauden ajan odotettu. Näyttävä laituri, joka tämän jälkeen ampui 50 maalia tai enemmän kuusi kertaa peräkkäin. Lafleur luisteli hurjalla vauhdilla kiekko lavassa hiukset tuulessa lentäen kenttää ylös kuin 1970-luvun varusteissa vuorenrinnettä alas rymistelevä syöksylaskija.
Guy Lafleur oli kuin Jean-Claude Killy, huipputaitava, räjähtävän nopea ja liikkeensä uhkarohkean täpärästi hallitseva taituri samanaikaisesti. Lafleurin ottaessa kiekon haltuunsa ja lähtiessä ylös kiekon kanssa, katsojat kaikkialla NHL:ssä nousivat seisomaan nähdäkseen paremmin.
”GUY! GUY ! GUY !”-huuto seurasi yleensä Lafleurin kuljetuksia kaukalon päästä päähän. Jos ranskalaiset olisivat keksineet 1970-luvun luotettavan perheauton, joka olisi ollut parempi kuin Lada 1200 L se olisi ollut kuin Guy Lafleur.
Tuo oman aikansa tekniikalla valmistettu auto meni hurjaa vauhtia suorilla. Kaarteitten lähestyessä meno näytti lähes pelottavalta, jarrut ja downforce-tekniikka eivät olleet vielä modernilla tasolla. Tuolla tavalla Guy Lafleur liikkui jääkiekkokaukalossa.
1970-luvun Montrealissa supertähden elämää elänyt Lafleur kaahasi Ferrarilla. Samanaikaisesti Chevrolet lennätti hänet Monacoon tekemään mainoksia Monte Carlo-mallilleen, mutta tosielämässä Lafleur ei tietenkään voinut ajaa moisella pappa-autolla.
Englanninkielisessä maailmassa Lafleurin sukunimestä tehtiin hänen toinen tunnettu lempinimensä ”The Flower”.
Guy Lafleur syntyi pelaamaan jääkiekkoa. Hän oli jo mies ollessaan poika. Hän ampui lyöntilaukauksia siniviivalta jo 10-vuotiaana pelottaen maalivahteja. Muitten pikkukylien jääkiekkolahjakkuuksien tavoin myös Lafleur joutui jättämään vanhempiensa kodin nuorena, vasta 14-vuotiaana.
Guy aloitti jääkiekon viisivuotiaana saatuaan ensimmäiset luistimensa. Hitsaajana toiminut isä Rejean Lafleur rakensi kotitalon takapihalle kaukalon jäädyttäen sitä talvisin. Hän hitsasi putkista maalikehikot, perunasäkit saivat toimia maaliverkkoina.
Lafleurin kaukalossa kokoontui parisenkymmentä naapuruston pikkupoikaa pitkien talvien ajan lähes joka päivä. Jo seitsemänvuotiaana Guy meni jäälle arkiaamuina kello seitsemän aikoihin luistellaakseen ennen kouluun menoa. Ruokatunnilla pelattiin muita koululaisia vastaan. Iltaisin olivat vuorossa pelit muita joukkueita vastaan.
”Suhtauduin jääkiekkoon vakavammin kuin jotkut ystävistäni jo seitsemänvuotiaana”, kertoi Lafleur itse kirjassa ”Lions in Winter”. ”Minulla oli tapana nukkua täysissä jääkiekkovarusteissa viikonloppuisin, jotta olisin valmiina heti aamulla.”
Singerin ompelukonetehdas oli Guy Lafleurin Thurso-nimisen kotikylän tärkein työnantaja. Singer rakennutti paikkakunnalle sisähallin ja myi sen kunnalle yhden dollarin hintaan. Halli oli kuin jääkiekkotaivas nuorelle Lafleurille. Ennenpitkää hän keksi, miten päästä irralleen jääneitten seinälautojen läpi sisälle halliin aamuisin päästäkseen yksin jäälle.
Yhdeksänvuotiaana Lafleur aloitti harjoittelun kaukalon ulkopuolella tullakseen jääkiekkoilijaksi. Hän juoksi lenkkejä. Hän auttoi paikallisia maanviljelijöitä sekalaisissa töissä hankkiakseen voimaa.
Vuonna 1962 Ontariossa sijaitseva ranskankielinen Rocklandin kaupunki teki Guy Lafleurista kunniakansalaisen voidakseen ottaa tämän alaikäisenä pelaajana mukaansa kuuluisaan Quebec Cityn Peewee-turnaukseen, joka pelataan Le Coliseessa.
Hän voitti turnauksen pistepörssin, vaikka suurin osa muista pelaajista oli kaksi vuotta vanhempia. Kuuluisa NHL-tuomari Red Storey antoi palkinnon Lafleurille.
Guy Lafleurin ollessa vasta 12-vuotias Quebec Citystä tuli puhelinsoitto isä Rejeanille. Kaupungissa pelannut Junior B-tason A-junnujoukkue halusi hänet riveihinsä. Isä pyysi poikaa odottamaan vielä.
14-vuotiaana Lafleur muutti kotoaan Quebec Cityyn. Hänen isäntäperheekseen määrättiin Baribeaun perhe, joka asui aivan Le Coliseen lähettyvillä. Helmikuussa vuonna 1985, Lafleurin lopetettua pelaamisen Montreal Canadiensisssa, rouva Baribeau oli Montrealin Forumin jäällä muun Lafleurin perheen kanssa jäähyväisseremonioissa.
Aluksi Rejean oli niin huolissaan nuoren poikansa asumisesta toisessa kaupungissa, että hän ajoi yli 300 kilometrin matkan kahdesti viikossa poikansa pelin nähdäkseen. Kukapa isä ei olisi.
Guy Lafleur pelasi viisi vuotta junnukiekkoa Quebec Cityssä. Kaksi viimeistä Quebecin junnuliigan Rempartsissa. Kaudella 1969-70 hän teki käsittämättömät 103 maalia ja 170 pistettä 56 ottelussa. Näitten lisäksi 25 maalia ja 43 pistettä 15 playoffottelussa.
Seuraavalla kaudella esikuvansa Jean Beliveaun numero 4 selässään pelannut Lafleur teki vielä uskomattomammat 130 maalia ja 209 pistettä 62 ottelussa.
Montreal Canadiens oli kuin etukäteen määrätty seuraksi, jossa Guy Lafleur tulisi pelaamaan NHL:ssä. Muita vaihtoehtoja ei ollut. Lafleur itse sanoi myöhemmin päättäneensä pelata WHA:n Quebec Nordiquesissa, jos jokin muu seura kuin Canadiens tekisi NHL-varauksen.
Canadiensin nerokas GM Sam Pollock oli tiennyt jo kahden vuoden ajan haluavansa varata Lafleurin. Canadiensin sikariportaan silmissä juuri Guy Lafleur oli syntynyt kantaakseen kuuluisaa CH-paitaa päällään NHL:ssä. Mikään muu ei tuntunut järkevältä. Se oli hänen ennaltamäärätty kohtalonsa.
Nerokkailla pelaajakaupoilla Pollock oli onnistunut saamaan Oakland Sealsin varausoikeuden kesän 1971 draftiin. Sam uskoi Sealsin olevan NHL:n huonoimman joukkueen ja siten jäävän viimeiseksi sarjataulukossa.
Kaudella 1970-71 puolivälissä näytti siltä, että Los Angeles Kings olisi putoamassa NHL:n jumboksi. Tammikuun 26., 1971 Pollock teki Kingsin kanssa mielenkiintoisen pelaajakaupan lähettäen sentteri Ralph Backstromin Kingsiin kahta tuntematonta pelaajaa, Ray Fortinia ja Gord Labossierea vastaan. Montreal Canadiensilla ei ollut tarkoitustakaan käyttää kumpaakaan.
Backstromin avulla Kings nousi kauden lopussa jättäen Sealsin viimeiseksi. Montreal saisi varata ensimmäisenä.
Good Trader Samin toiminnasta syntyi uusi termi jääkiekkoslangiin. Sampollocking. Vielä tänä päivänä voi kuulla jonkun NHL-managerin yrittävän ”sampollockoida” toista joukkuetta yrittäessään vaikuttaa tämän sijoitukseen sarjataulukossa ovelilla pelaajakaupoilla.
Kesäkuun 10. 1971 Guy Lafleurista tuli Montreal Canadiensin pelaaja. Edellisenä päivänä uransa lopettanut Jean Beliveau tarjosi heti nuorelle ihmelapselle paitaansa numero 4, mutta Lafleur epäröi ja otti lopulta kuuluisaksi tulleen numero 10:n. Hän ei halunnut ylimääräisiä paineita numeron vuoksi.
Ensimmäisen NHL-harjoitusleirinsä aikana 20 vuotta täyttänyt Guy Lafleur ei voittanut Calder-palkintoa ensimmäisellä NHL-kaudellaan 1971-72. Canadiensin maalivahti Ken Dryden palkittiin vuoden tulokkaana.
Lafleur aloitti NHL:ssä pelaamalla 3-4 ketjuissa. Hän teki kunnioitettavat 29 maalia ja 64 pistettä, mutta kakkosena varattu Marcel Dionne teki Detroitissa 14 pistettä enemmän. Buffalon tulokas Rick Martin teki 10 pistettä enemmän ja peräti 44 maalia.
Vuotta myöhemmin Dionne teki 90 pistettä ja Martin teki taas 44 maalia. Lafleurin kolmannella kaudella Rick Martin liittyi jo 50 maalin kerhoon, Dionne teki 78 pistettä ja nuoret tähdet kuten Toronton Darryl Sittler ja Philadelphian Bobby Clarke nousivat esiin.
Montrealilla ei ollut yhtään pelaajaa NHL:n pistepörssin top 10:ssä, playoffseissa kesäloma alkoi heti ensimmäisen kierroksen jälkeen New York Rangersin jatkaessa eteenpäin. Sam Pollockin valintaa kesän 1971 draftissä alettiin yleisestä pitää epäonnistuneena. Vähälle huomiolle jäi se tosiasia, että sentteripulan vuoksi Lafleur joutui pelaamaan pitkiä aikoja epätavallisella paikalla sentterinä.
Sitten Le Demon Blond riisui kypäränsä. Hänet siirrettiin taas oikeaan laitaan. Ketjukavereiksi tulivat Steve Shutt ja Pete Mahovlich. Buffalo Sabres pudotti Canadiensin kevään 1975 playoffseissa, mutta se jäi Montrealin uuden dynastiajoukkueen viimeiseksi pettymykseksi.
Tässä hyvä esimerkki 1970-luvun Montreal-dynastian pelistä kevään 1978 playoffseista. Montreal Canadiensin joukkue oli yksi NHL:n historian parhaista ja Guy Lafleur oli sen paras pelaaja. Tässä Legends of Hockey-dokumenttisarjan jakso Lafleurista.
Seuraavat kaudet Montreal Canadiens hallitsi NHL:ää. Guy Lafleuristä tuli Montrealin supertähti, jonka kuva oli jokaisessa lehdessä, TV:ssä ja tienlaitamainoksessa. Hän eli disco-aikakauden elämää. Canadiensin pelaajat juhlivat kaupungin yössä joka ilta ja Lafleurin omien sanojen mukaan pelasivat seuraavana päivänä syyllisyyden tunteen vuoksi paremmin.
Legendaarisella valmentaja Scotty Bowmanilla kerrottiin olleen nerokas keino saada selville, ketkä pelaajat viihtyivät liian myöhään yössä joukkueen ollessa pelikiertueilla. Hän kävi antamassa hotellin yöportierille mailan ja kehoitti tätä pyytämään ovesta aamuyön tunteina sisääntulevilta jääkiekkosankareilta nimikirjoituksia.
Aamulla Scotty kävi lukemassa nimet mailasta.
Keväällä 1981 Lafleur ajoi Cadillacinsa kanssa aamuyön tunteina päin metalliaitaa. Canadiens oli saanut hänet vaihtamaan Ferrarin pois. Terävä metallitanko iskeytyi läpi etuikkunan repäisten pienen palasen rattiin nukahtaneen Lafleurin korvasta. Hengenlähtö oli todella lähellä.
Onnettomuuden jälkeen Lafleurin sanotaan rauhoittuneen ja keskittyneen enemmän perhe-elämään.
Guy Lafleur, Montreal Canadiensin le numero 10; kultaiset hiukset tuulessa lentäen luistelemassa hurjalla vauhdilla kiekko lavassaan ylöspäin, harhauttamassa vastustajan puolustajan huippunopealla liikkeellä, sitten toisen ja ampumassa kiekon kovalla laukauksella tarkasti maalivahdin ohi on yksi mieleenpainuvimmista muistoista 1970-luvun NHL:n parasta kiekkoa seuranneille.
Parhaimmillaan Lafleur oli taiteilija, joka muovasi NHL-otteluista kauniita taideteoksia uskomattomilla taidoillaan. Tässä esimerkiksi Lafleurin NHL-uran 250. maali.
Tässä ehkä kuuluisin Lafleurin maali, konferenssifinaalin 7. pelissä Boston Bruinsia vastaan.
Tässä kokoelma parhaita paloja vuosien varrelta.
Chicagolainen NHL-toimittaja Bill Libby kirjoitti kerran Lafleurista: ”Hänessä tyypillistyy kaikki, mikä on parasta tässä urheilulajissa. Hän on luistimillaan taiteilija, joka luo maalitilanteita samalla tavalla kuin taidemaalari luo maisemia kanvakselle pensselillään.”
Puhuttaessa NHL:n historian parhaista oikeista laitahyökkääjistä nimet, kuten Gordie Howe, Maurice Richard, Mike Bossy ja Guy Lafleur mainitaan useimmin. Teemu Selänne ja Jaromir Jagr ovat myös nousemassa listalle.
Lafleur dominoi NHL-kiekkoa 1970-luvun puolenvälin molemmin puolin. Hän oli NHL:n pistepörssin ykkönen kolmesti, voittaen Art Ross-palkinnon kolme kertaa. Hän voitti Hart-palkinnon liigan arvokkaimpana pelaajana kahdesti. Hän rikkoi 50-maalin rajan kuudella kaudella peräkkäin. Hänet valittiin NHL:n ykkös All Stars-viisikon oikeaksi laituriksi kaikilla noilla kuudella kaudella.
Guy Lafleur johti Montreal Canadiensin viiteen Stanley Cup-mestaruuteen. Kerran hänet palkittiin playoffsien parhaana pelaajana Conn Smythe-palkinnolla. Jostain syystä hän ei koskaan voittanut Lady Byng-palkintoa, vaikka hän jos kuka oli oman aikakautensa paras herrasmiespelaaja.
Jokaikinen vastustajajoukkue rakensi aina pelisuunnitelmansa pysäyttääkseen Lafleurin. Hän sai aina päällysviitan seurakseen, häntä varjostettiin jokaisessa vaihdossa. Häntä vastaan pelattiin rumasti, häntä koukattiin ja lyötiin mailalla.
Silti Guy Lafleur ei koskaan kostanut takaisin. Hän ei koskaan tapellut eikä menettänyt hermojaan. Pelaamissaan 1,126 NHL-ottelussa hän otti vain 399 jäähyminuuttia.
Lafleur oli ehdottomasti oman aikansa paras ja yksi kaikkien aikojen parhaista. Hän oli suuri tähti ja jonkinlainen mysteerinen sankari. Häntä kohdeltiin kuin supertähteä. Hänelle maksettiin suuria summia rahaa ja häntä palvottiin jääkiekkosankarina kaikkialla. Hän ajoi nopeilla autoilla.
Yksi Lafleurin mysteereistä oli jo lapsena esiintynyt tapa viihtyä jääkiekkokaukalossa yksin. Montrealin pelaajat tottuivat näkemään hänet yksin Forumin jäällä jo tuntia ennen kuin Scotty Bowman tulisi jäälle aloittamaan joukkueen harjoitukset.
Canadiensin maalivahti Ken Dryden kirjoitti tästä Guy Lafleurin tavasta luistella yksinään kirjassaan ”The Game”. Dryden kirjoitti muutaman sivun tästä entispäivien kiekkoilijoitten tavasta viettää tuntikausia jäällä yksinään harjoitellen tehden vertauksia jalkapalloon. Italialaisilla on jopa termi, ”inventa la partita”, joka kuvaa pelin keksimistä ominpäin.
Guy Lafleur tunnettiin myös siitä, että pelipäivinä hänellä oli tapana ilmestyä pukukoppiin jo aikaisin iltapäivällä. Hän saattoi istua penkillä kopissa neljä tuntia ennen iltaottelun alkua yksin, kaikki kamat päällä, luistimennauhat tiukalla, ketjupolttaen savukkeita ja odottaen pelaamaan pääsyä muitten pelaajien vielä nukkuessa hotellissaan.
Guy Lafleur oli uskomaton jääkiekkolahjakkuus, joka edusti kaikkea sitä, mikä tässä lajissa on parasta. Hän oli nopea ja ketterä. Hän harhautteli vastustajia huipputaitavilla liikkeillä ja ampui kiekkoja järisyttävän kovilla laukauksilla ohi maalivahtien. Ja kaiken hän teki ranskalaisella korostuksella, ranslaisin maustein, ranskalaisella tyylillä.
Jos Albert Uderzo olisi tehnyt sarjakuvakirjan, jossa Asterix ja Obelix vierailevat Quebecissä, komeanenäisen Lafleurixin hahmo olisi ollut helppo piirtää.
Montreal Canadiensin pitkäaikainen kovikirjoittaja Red Fisher kirjoitti Lafleurin saaneen lahjaksi kaikkien parhaitten jääkiekkoilijoitten taidot. Kun hän luisteli kiekon kanssa koko kaukalon mittaisia kuljetuksiaan hänestä pystyi näkemään kaikki NHL-historian parhaat pelaajat samassa tilanteessa.
Kun hän silmänräpäyksessä harhautteli vastustajan ja heti perään toisen hän oli Jean Beliveau. Kun hän tanssi luistimillaan jäähileet takanaan lentäen vastustajan alueelle ja ampui huippukovan ja tarkan laukauksen, hänen mailassaan oli kaikkien Canadiensin parhaitten ampujien laukaukset kuin yhdessä paketissa. Mutta kaikesta huolimatta, hän oli ainutlaatuisesti Lafleur, kirjoitti Fisher.
Guy Lafleurin sanottiin aina pelanneen samalla tavalla, oli vastassa huippujoukkue tai jokin sarjan heittopusseista. Hän oli aina pelipäällä ja se sai vastustajat aina pelaamaan parhaimmillaan myös häntä vastaan. Hän ei koskaan pitänyt vapaa-iltaa kaukalossa tai sanonut ettei tänään huvita.
Guy Lafleur lopetti pelaamisen Montreal Canadiensissa kesken kauden 1984-85. Hän oli vain 33 vuotta vanha. Sarjaa oli pelattu 19 ottelua.
Aika näytti vieneen Lafleurin lahjakkuuden liian aikaisin. La Sainte-Flanelle painoi selässä liikaa.
Seuraavana päivänä Ottawassa Kanadan parlamentin alahuoneen kokouksessa kansanedustaja Lorne Nystrom sai puheenvuoron. ”Voi olla niin, että kaikkialla muualla maailmassa ”Flower Power” alkoi ja päättyi jo 1960-luvulla”, aloitti Nystrom.
”Mutta herra puhemies, Montrealissa se alkoi vuonna 1971 ja päättyi eilen kun Guy Lafleur lopetti pelaamisen.”
Kanadan parlamentti nousi seisaalleen ja pian ilman täytti jääkiekkohalleista tuttu kuuluisa huuto: ”GUY ! GUY ! GUY!!”
Montreal Canadiens jäädytti paidan numero 10.
Kolme vuotta myöhemmin Lafleur valittiin Hockey Hall of Famen jäseneksi. Pian tämän jälkeen hän palasi kuitenkin kaukaloon ensin New York Rangersissä ja sitten vielä kahden kauden ajaksi Quebec Nordiquesissa.
Näin Lafleurin viimeisen kerran livenä hänen viimeisellä Quebecin kaudellaan Edmontonissa. Northland Coliseumin yleisö nousi vielä kerran seisomaan ja tuttu huuto ”GUY ! GUY ! GUY !” kaikui Albertan illassa numero 10:n viedessä kiekkoa ylöspäin. Viimeisen kerran. Lafleur lopetti tyylikkäästi pelaten vielä vuoden 1991 All Star-ottelussa.
NHL menetti lentävän ranskalaisen, jolla oli sitä jotain jota vain kirkkaimmilla tähdillä oli Guy Lafleurin lopettaessa. Jotain, mikä erottaa tähdet muuten vaan kirkkaista valoista.
Tässä ranskankielinen filmi Guy Lafleurin urasta.
Tässä englanninkielinen filmi, jossa kerrotaan Lafleurin pelistä konferenssifinaalissa Bostonia vastaan vuonna 1979.
Tässä pelaajaesittely vuoden 1980 All Star-ottelusta. Video kannattaa katsoa, yksi kaikkien aikojen legendoista Gordie Howe pelaa viimeisen All Star-ottelunsa ja saa ansaitut aplodit Detroitilais yleisöltä.
#20 Aaron "Poliisi" Salmivirta Vahvuudet:
Isokokoisena ja hyvin liikkuvana pelaajana Salmivirta sopii Tepsiin kuin pallo jalkaan. Joukkueen vahvin pelaaja. Hyvä puolustusasenne hyökkääjäksi ja hyvä kulmapelaaja. Kohtuu tarkka laukaus, alivoimassa erinomainen laukausten blokkaaja.
Rooli:
Ylivoiman maskimies sekä karvaava-/puolustavalaitahyökkääjä. Todellinen roolipelaaja ja räkämaalien tekijä. Ehkä sarjan puhtain maskispesialisti ja pelaa ylivoimaa paljon.
10 kysymystä
1.Osuit RNK pelissä kaksi kertaa ja paikkoja oli vaikka kuinka moneen, miksei hattutemppu onnistunut?
-No joo, vähän siinä jännitti kun päästiin Hömelön kanssa 2-0 hyökkäykseen ja musta napsahti lapaan. Jotain piti keksiä ettei maine mene. Se olis aika kamalaa jos pitäis alkaa maaleja hakkaan vielä vanhalla iällä. Pysytään vaan niissä rooleissa mitä on sovittu.
2. Mikä tarkalleen ottaen on oma roolisi?
-Vastustajan pakkien on joka kerta varottava kun menevät hakemaan rännikiekkoa, pommi voi tulla koska vaan ja mistä vaan.
3. Mikä pelityyli sopii parhaiten sinulle?
-Toronto Maple Leafsin "wham-bam-thank-you-man" tyylinen täysillä maalille ja katotaan kuinka käy. Myös jälkipelit ja pienet hanskan hieromiset kaverin naamatauluun kuuluvat minun jääkiekkooni.
4. Sinut tunnetaan esimerkillisenä joukkuepelaajana, mistä tämä asenne on lähtöisin?
-Se on meidän Tre Kronor seuran pääsyvaatimus. Minä, Axel ja Wili muodostamme kolmistaan tämän salaseuran, joka jätkä antaa kaikkensa joukkueen eteen, välillä annamme joukkueelle niin paljon ettei itselle jää oikein mitään.
5. Mitä muita pääsyvaatimuksia salaseuraanne on?
-Joka tilanne pelataan loppuun, eikä koskaan tilanteen jälkeen puistella päätä, moni ei ymärrä että se tarttuu toisiin. Kun yksi kaveri heiluttaa pottaansa huonosti pelatun tilanteen jälkeen, seuraavassa vaihdossa sama kypärän kallistelu jatkuu jonkun toisen pelurin toimesta, ja keskittyminen herpaantuu.
6. Onko tämä mielestäsi suuri ongelma?
-Meillä on paljon nuoria pelaajia, ja veteraanipelaajien pitää näyttää esimerkkiä. Valmennus ei voi puuttua tälläiseen, Jakke tietää hyvin ettei se mitä valmentaja sanoo kopissa ole tärkeintä vaan se mitä pelaajat sanovat toisilleen koutsin mentyä.
7. Sinua peluutetaan välillä myös puolustajana, kuinka tämä pelipaikka istuu sinulle?
-Koko kausi on ollut periaatteessa uuden oppimista, ja oheistreenin muuttamista, kasvaneen jääajan ja kovan peliohjelman mukaan. Nyt on vasta tullut sellainen rutiini otteisiin että peli kulkee niin kaukalossa kuin sen ulkopuolella.
8. Millaisena näet joukkueen loppukauden ohjelman?
-Kun katsoo pelejä tammikuun aikaan verrattuna tähän päivään, itseluottamuksessa ja itse pelaamisessa on otettu aimo loikka eteenpäin. Tasaisuus ja suoritusvarmuus on ollut viimeisen kahden viikon ajan hyvää. Kunhan saamme vielä sairastuvalta kaikki äijät kuntoon niin loppukausi voi kirkastua vaikka minkä väriseksi.
9. Tuntuu kuin joukkue olisi löytänyt pelinsä uudelleen, oletko huomannut saman?
-Taitaa johtua siitä, ettei ketään myyty siirtorajalla. Joukkueenjohto ilmoitti Loimaa katastrofin jälkeen että kaikki ovat kaupan ja tämä taisi sekoittaa pakkaa entisestää.
10. Olisiko joukkue voinut vahvistua pelaaja muutoksilla?
-Hyvä joukkue rakennetaan kesällä, onneksi myös meidän joukkueen sikariporras oivalsi tämän eikä laittanut ketään lihoiksi, olisimme voineet menettää liikaa kaupoissa, meillä on paljon prospekteja ensi kaudeksi eikä heitä ole hyvä myydä tässä tilanteessa.
Iloisia uutisia kantautui Kaarinan jäähallista kun Tps-KaKipo White aloitti kunnianpalutuksen pesemällä kasvojaan VG:n kanssa lukemin 3-3. Kuva ilmentää sitä helpotuksen tunnetta illan maalivahdin Roope Rantalan kasvoilta kun pettymyksen kyyneleet huuhtoutuivat pois. Jälkeenpäin pelaajistosta tuli hieman mutinaa, kun huolto oli pessyt frotee-pyyhkeet ilman huuhteluainetta ja herkkä hipiä ei tästä tykännyt. Huolto kommentoi tapahtunutta "Ainakin saatiin terve puna kasvoille"
Päävalmentaja Jakkke Irmola oli koonnut illan koitokseen yhteen jo ennekin toimineen huippukentän Koivu-Löfgren -Kulmala, joka aiheutti jälleen päänvaivaa niin katsomoon kuin toimitsija-aitioonkin. Pelissä nähtiin myös uutta Jaken luomaa taktiikkaa kun Tepsi pelasi pitkiä vaihtoja kuudella pelaajalla.
Jakke, pelasitte paljon kuudella pelaajalla, mistä moinen?
-Monestihan koti-yelisö on se "kuudes" pelaaja, mutta itse olen miettinyt että kuudennen pelaajan voisi tuoda suoraan jäälle, myös peliajan ja vastuun saa jaettua tasaisemmin kun heittää aina välillä extra-pelurin jäälle.
VG ei tästä kuitenkaan häkeltynyt vaan iski 2-2 tasoituksen, Tepsin kuusikko vastaan.
-Kuudes pelaaja pitää nähdä mahdollisuutena ja sitä tullaan käyttämään vielä paljon ja menestyksellä, jos jossain pelissäpitää ottaa muutama taka-isku niin sitten otetaan. Kauden lopussa palkinto odottaa.
Kuinka tästä eteenpäin, seuraavaksi onkin pitkä vierasmatka Poriin?
-Olenkin jo puhunut joukkueenjohdolle, että lähdetään Poriin jo pari päivää aikisemmin. Pori on kuitenkin sen verran kaukana, että pari yötä hotellissa ja pojat olisivat iskussa, muuten iskee jet-lag.
Kuinka jojo ja rahastonhoitaja on tähän suhtautunut?
-Niin, se onkin ongelma, budjetti on tiukoilla, ja kun siirtotakarajalla ei saatu ketään myytyä kun kaikilla on No Trade-pykälä sopimuksessa, niin minkäs teet.
Onko tosiaan että kaikilla pojilla on NT-pykälä?
-Joo, näinhän se on. Näillä mennään niinku sanotaan.
Ottelun onnistujiin kuului Atte Kulmala joka repi raastoi ja upotti myöskin loppulukemat 3-3.
Atte, ohjasit ilmasta yv-pyörityksen päätteeksi tasoituksen, mitkä mietteet jäivät pelistä?
-Paljon oli paikkoja ja niistä olisi pitänyt latoa osumia joka jätkän. VG roikkui kuilun partaalla pitkän aikaa ja peli olisi pitänyt tappaa 2-0 tilanteessa. Yv-toimi kun kaksi maalia saatiin, mutta jostain se vielä mättää.
VG istui aika paljon jäähyllä, oliko tuomaripeli onnistunutta?
-Instigator-jäähy jää vieläkin viheltämättä liian usein.Voiko läpiajossa enää selvemmin koukata ja ottaa instigator-kakkosen kuin vetämällä Tiituksen jalat alta? Ottelun viheltäneet pillipiiparit tekivät VG:. valmentajanvarmaankin tyytyväiseksi antamalla koukkaajalle kakkosen, mutta säännön 46.11 mukaan pelaajan olisi pitänyt saada instigator-kakkosen lisäksi kymppi.
Jatkosarjassa on vihelletty lähes 200 koukku-jäähyä tällä kaudella, vain 30 tapauksessa instigator-kakkonen ja kymppi on sääntöjen mukaan annettu läpiajossa. Tuomarit eivät anna instigatoria tapauksissa, joissa koukkaamisella on pilattu läpiajo.
Kuulopuheiden mukaan instigatorin muutaman kerran pelaajalleen saaneet seurat ovat menneisyydessä lähettäneet filmin tapahtuneesta valituksen kera liitolle ja ko. tuomareitten toimintaa on tarkastettu jokaisella kerralla, kymppi pyyhitty pois kirjoista.
Tuomarit eivät tunne saavansa tukea liitolta tällaisissa tapauksissa eivätkä siten enää vihellä koko jäähyä.
Seuraavaksi matkataan Poriin, onko joukke valmis?
-Täyttä pistepotti haetaan, en halua jäädä lohkon viimeiseksi. Jos meidän kenttä pidetään kasassa myös Ässiä vastaan, niin jälki on tuhoisaa.
#5 Antti "Ana" Koivu Vahvuudet:
Antti on luontainen maalintekijä, jolla on todella hyvä laukaus. Hän myös lukee peliä todella hyvin ja pystyy pelaamaan ketjukavereitaan vapaaksi. Pienestä koostaan huolimatta karvaa hyvin. Ei taklaa, mutta katkoo syöttöjä kovalla prosentilla.
Rooli:
Kakkosketjun ehkä tärkein yksittäinen palanen. Paljon vastuuta luvassa myös ylivoimalla. Ei pelaa lainkaan alivoimaa.
10 Kysymystä
1. Antti olet kuuluisa painavasta laukauksestasi, mikä on vetosi salaisuus?
-Se on ihan syntymälahjana saatu, ei näitä taitoja ole harjoittelemalla hankittu, vaan ihan omilla lahjoilla tässä koitetaan pärjätä.
2. Onko totta ettet suostu tekemään maalia jos siitä ei tule hieno maali?
-Tosi juttu, jos kiekko pyörii moken alla niin en mene sinne ollenkaan säheltämään, vaan odottelen kaarella rauhassa jos se lätty siihen putoisi ja vois heläyttää ylä-byyriin.
3. Olet kärsinyt paljon loukkaantumisista kauden aikana, oletko nyt kunnossa?
-Kun olen jäällä olen aina kunnossa, kova luistelu on saanut jalkani tukkoon ja niitä on koitettu avata akupunktion avulla, se ei vaan ole ihan onnistunut kun ne neulat pelottavat.
4. Onko harjoituksissa menty mielestäsi liian kovaa?
-Ei vaan tämä johtuu peleistä. Totuin Paimion pienessä kaukalossa "Start,stop" tyyliseen luisteluun enkä ole Wihurin lentokentällä saanut luisteluuni jouheutta, koskaan ei saisi pysähtyä.
5. Sinut on kuulemme valittu Tikkurilan uudeksi mainos-kasvoksi, "Tee sinäkin maaleja kuin Antti" kampanja alkaa kesäkuussa?
-Joo, oon tehny mallin hommia aikaisemminkin, mutta nyt Tikkurilan päästä otettiin yhteyttä kun saivat kuulla että maalintekijä on vapailla markkinoilla. Jo päiväkodissa ilmoitin unelma-ammatikseni maalintekijän.
6. Käyt myös usein katsomassa Liiga-Tepsin pelejä, oletko löytänyt itsellesi suosikkipelaajaa?
-Marko Anttilan pelityyli saa kyyneleen vierähtämään poskipäälleni, siinä vasta hurja taistelija. Taianomaiset syötöt ja luistelu kuin suoraan oppikirjasta.
7. Oletko kopinoinut omaan peliisi nyansseja Lempäälän Jätiltä?
-Kovan asenteen nyt ainakin ja halun ratkaista tärkeitä pelejä. Kovissa paikoissa vain pitää saada itsestään enemmän irti.
8. Kuinka olet käyttänyt viikon loman enne VG-peliä?
-Ihan vaan palauteltu kauden rasituksia ja hoidettu pikkuvammoja kuntoon, en ole paljon ajatellut jääkiekkoa viikon aikana, joskus vaan täytyy irrottautua median paineesta ja koko hullunmyllystä, Kaarinassa pelaaminen ei ole helppoa Hakan kasvatille.
9. Niin, seutukunnan ilmaisjakelulehdet seuraavat otteitanne sillon tällön ja jotkut kokevat sen haastavaksi, onko se vaikuttanut sinuun?
-Pakko se on myöntää. Joskus päänuppiin hiipii ajatus, miltä näytän lehtikuvissa ja mitä Kaarinan sanomat mahtaa kirjoittaa mielipidepalstallaan esityksistäni. Myös joukkueen johdon luomat paineet ovat raskaita kantaa.
10. Onko joukkueenjohdolta tullut pelaajistoon viestejä?
-Onhan niitä sieltä valunut alaspäin, varsinkin ennen siirtotakarajaa paine ylhäältä oli aika kova. Ymmärrän kyllä että talous on kovilla kun playoff-lipputulot jäävät saamatta, mutta kausikortti myynti ensi kaudelle on alkanut hyvin ja toivon Turku-turnauksen palkintorahoilla paikataan budjeti plussalle.
#2 Tiitus "Titte" Tuominen Vahvuudet:
Erinomaisella pelisilmällä varustettu taitava ja luova keskushyökkääjä. Yllättää välillä juonikkailla ja tarkoilla syötöillään jopa omankin joukkueen pelaajat. Omaa myös räjähtävän rannelaukauksen, jota ei epäröi käyttää.
Rooli:
Ykkössketjun sentteri. Pelaa isot minuutit ylivoimalla. Laitetaan ensimmäisenä jäälle ratkaisupaikoissa, joissa tarvitaan ihmeellisä taikatemppuja. Myös usein valitaan ampumaan rangaistuslaukaus.
Erikoista:
Muodostaa sarjan pelätyimmän tutkaparin Juhani Tossavaisen kanssa.
10 Kysymystä
1. Kausi ei ole ollut mitään riemukulkua, onko joukkue koottu mielestäsi väärin?
-Ei, meillä on klassisen kiekkokontrolli joukkueen kokoonpano. Meillä on sarjan vahvin sentterikolmikko ja Atte pystyy pelaaman kahteen suuntaan ja tekemään pisteitä. Hömelö ja minä taas koitamme olla enemmän luovia hyökkäys-suuntaan.
2. Pitäisikö laituri osastolla olla enemmän taitoa?
-Tuokin on kyseenalainen mielipide, joukkueen laitureina on ehkä liikaakin taitopelaajia. Meiltä puuttuu ennemmin kunnon rouhijoita, jotka ovat valmiita ottamaan muutaman mustelman maalin edessä.
3. Kokoonpano on vahva, kaikki ovat varmasti samaa mieltä, mutta jostain peli kiikastaa, vai kuinka?
-Vastustajan taktiikka viime peleissä on ollut estää kiekon tuonti keskialueen läpi ja olemme joutuneet pelaamaan "Chip and Chase" peliä. Ja siinä emme ole vahvoilla.
4. Mitä on "Chip and Chase"?
-Se on sitä kun vastustajan 1-4 karvaus odottaa sinisellä ja siitä ei läpi mennä kuin heittämällä keikko päätyyn, tai kun joudutaan omalla alueella purkamaan lasin kautta keski-alueelle, se ei ole meille hyvä pelityyli.
5. Puhutaan hieman tutkaparisi Juhanin kommenteista, onko totta että löysitte toisenne Ystäväni tuttavani-piirileikistä?
-Nää on näitä Tossavaisen höpötyksiä. Totuus on että minä otin sen höpönassun siipieni suojaan kun ei se olisi koskaan yksin pärjänny. Tässä on aika monta vuotta joutunu vetään perässään tyyppiä joka ei muuta osaa kun huutaa "Titte" pari kertaa vaihdossa.
6. Soittelette kuitenkin toisillenne ja mietitte päällepantavaa kouluun?
-Onko se väittäny tällästä, aika paksua. Jos mä pukeutuisin niin kun Juhani niin Pelastusarmeijan kirpputori sais meikästä uuden asiakkaan.
7. Pelit jatkuvat, ja seuraavaksi vastaan tulee VG-62, millä mielellä koitokseen?
-Meidän pitää saada iso-kokoiset naantalilaiset pois tolaltaan ottamalla aika ja tila pois, aktiivinen karvaus ja laukaus joka hyökkäyksestä, tarvitsemme myös hyvää maalivahtipeliä.
8. Edellisen pelin VG voitti, onko nyt kunnian palautuksen paikka?
-Olimme parempia jo edellisessä kohtaamisessamme, ja nyt on näytettävä kuka käskee. Maanantai ilta ja 20 hengen hiljainen koti-yleisö, se saa kyllä joka äijän syttymään. Odotan kaikilta huippusuoritusta.
9. Syksyn reissu Naantaliin ei antanut oikeaa kuvaa joukkueesta, puolustus oli hakoteillä koko pelin.
-Muistat aivan oikein, mutta moniko joukkue on tullut tähän asti käytännössä neljällä pakilla, ja täytyy sanoa että meidän top4-pakit ovat erityisen hyviä, valitettavasti sen jälkeen on pitkä pudotus.
10. Myös Turku-turnaus lähestyy, onko se kauden päätavoite?
-Onhan se tärkeä näyttöpaikka kaikille, ja kasvojen pesu tulee suorittaa huolella. Itse ajattelin käyttää pesuun Fairya ja frotee-pyyhettä.
Vahvuudet:
Hyvän luistelun ja nopeuden ansiosta ennättää hyviin maalipaikkoihin usein. Nopeutensa ansiosta pystyy antamaan painetta kiekollisille puolustajille kaikissa tilanteissa. Pienestä koostaan huolimatta vahva vääntäjä kaksinkamppailuissa. On myös tunnollinen puolustus-suuntaan, selkä ei suoristu vaan alas tullaan täysillä.
Rooli:
Vastuuta on luvassa niin tasakentällisin kuin erikoistilanteissakin. Kiekollisen taitonsa ansiosta yksi avainpelaajia ylivoimalla, mutta oikea-aikaisten kiekonriistojen ansiosta saa paljon vastuuta myös alivoimalla.
Erikoista:
Muodostaa sarjan pelätyimmän tutkaparin Tiitus Tuomisen kanssa.
10 Kysymystä
1. Jatkosarja on sujunut alle odotusten joukkueelta, kuinka olette käsitelleet asiaa?
-Olemme pohtineet tilannetta paljon jätkien kanssa ja muutamia ajatuksia on tullut esiin. Tarvitsemme peleissä ensimmäisen maalin, sen ei tarvitse olla hieno veto suoraan syötöstö a`la Antti Koivu, vaan maali jollain tavalla, vaikka hakkaamalla sisään siniseksi maalatulta maalivahdin alueelta.
2. Oletko varma että joukkueen taitopelaajat hyväksyvät "likaiset maalit"?
-Se on tässä tilanteessa pakko. Emme voi enää perustaa peliämme silmiä hivelevään syöttöpeliin, vaan nyt on alettava pelata Old Time-hockeytä. Kiekko kulmaan ja paine kahdelta suunnalta siten ettei pakki ehdi kääntymään ja avaamaan peliä.
3. Ketjunne peli ei perustu fyysisyyteen, miten aiotte itse muuttaa pelityyliänne?
-En tarkoita tässä mitään nobrain-taklauspeliä. Tarkoitan liikenneruuhkaa maalinedustalla, tarkoitan reboundeja ja ohjauksia. Haluan että joka jätkä antaa osan itsestään joukkueelle.
4. Tarkoitatko samanlaista taistelu-ilmettä jota itse esitit Loimaalla polkemalla alaspäin loppuhetkillä ja estämällä maalinteon?
-Kyllä, juuri sitä, selkä ei saa suoristua missään tilanteessa. Lupaan antaa kaikkeni jokaisessa vaihdossa ja odotan sitä myös muilta. Nyt kun Lounaja on toipilaana meidän täytyy kantaa yhdessä vastuuta.
5. Seuraavaksi voisit hieman avata lukijoille sinun ja Tiituksen yhteispelin saloja, kuinka tutkaparinne alunperin muodostui?
-Siitä on liikkeellä niin monta urbaania tarinaa että onkin hyvä päästä kertomaan totuus. Olimme samaan aikaan Topeliuksen koulun esiopetusryhmässä ja siellä leikittiin Ystäväni tuttavani-piirileikkiä. No minä ja Tiitus oltiin aina pari, tai mä jouduin Tiituksen kans kun sitä ei muut halunnu. Ja siinä kun oltiin halitusten ja sylikkäin kaiken päivää niin jotenkin vain se siirtyi myös jäälle.
6. Hyvä että asia tuli nyt kaikkien tietoon, onko myöskin totta että soitatte aina aamuisin toisillenne, ja sovitte mitkä vaatteet laitatte kouluun?
-Toi on taas tota kun ei oteta faktoista selvää, me soitetaan jo illalla seuraavan päivän vaatekerta valmiiks, aamulla on liian suuri riski ettei kashmir-neule olekaan puhtaana ja joutuu vetään päällensä jonkun villakasgas-ulsterin. Ja kyllähän se niin on että minä olen se joka sanoo mitä puetaan, Tiitus ei edes tiedä mitä räätäli tekee.
7. Katsomoissa on pitkin kiekkoilevaa Suomea pohdittu ankarasti onko tullut maalia jossa vain toinen teistä on ollut osallisena, vaikka molemmat ovat olleet jäällä?
-Muistaakseni näin olisi kerran käynyt, mutta se oli vanhojen sääntöjen aikaan kun avustuksesta ei vielä saanut syöttöpistettä. Nykyään taas ei onnistu huutopisteet kun Säbä on jokaisen maalin jälkeen kiekumassa tuomarille "assist number forty-for" se jätkä on sekaisin, eikö se käsitä että sen numero on kasi.
8. Kuinka kausi tästä eteenpäin, hiihtolomat on vietetty ja vastaan luistelee VG-62?
-Usein tässä vaiheessa kautta joukkueet katoavat kuvasta, loukkaantumiset ja väsymys ottavat vallan, me olemme näyttäneet viime peleissä juuri tältä, kuin nyrkkeilijä hetki ennen tyrmäystä, mutta me nousemme köysistä ja näytämme.
9. Näytätte mitä?
-Niin se on vielä hieman epäselvää mutta sen voin luvata että jotain outoa tulee tapahtumaan kuten peleissämme aina ennenkin. Katsojat eivät tule pettymään kuin korkeintaan tuomariin.
10. Ja lopuksi, mitä odotat Turku turnaukselta?
-Odotan sitä kun saan keittää nakkeja pokaalissa ja huuhtoa Muumi-limpsan avulla kauden pettymykset pois.
#15 Veeti Tulonen Vahvuudet:
Taitava kiekollinen puolustaja, joka osaa myös fyysisen pelin.Veetiltä odotetaan kovaa taklauspeliä, mutta mies keskittynee pelin avaamiseen ja vahvaan puolustuspelaamiseen. Tarvittaessa näyttää kaverille hauista. Vuosien myötä rauhoittunut, eikä kuumene enää turhasta. Tuo joukkueeseen myös henkistä johtajuutta.
Rooli:
Kiekollinen pakki, jolla on todella tärkeä rooli hyökkäävänä pakkina ylivoimapelissä. Joukkueelleen tärkeä pelaaja myös fyysisellä osastolla.
Erikoista:
On harjoitellut nimikirjoitustaan jo vuosia. Ja odottaa kuumeisesti päivää kun joku tulee sitä pyytämään.
10 Kysymystä
1. Heti ensimmäiseksi täytyy käsitellä pahin kysymys, kuinka otit vastaan tiedon Robinin menestyksestä, olet kuitenkin Wäiski-tv:n tähtijuontaja, ja Hirvensalossa on nyt sinulla kova kilpailija?
-En näe Robinia kovinkaan pahana kilpailijana, mokoma karaoke-pelle, mä oon kuitenkin sen verran tehny noita juontohommia, että pysyy se mikki munkin kädessä. Ja sen vaan haluan sanoa, ettei se frontside ollien tekeminen vaikeaa ole, miten joku jätkä voi siitä häkeltyä???
2. Sitten jääkiekkoon, olet joukkueen kenttäpelaajista eniten jäähyillyt, miten kommentoit?
-Pelaan tunteella ja joskus kiehuu yli, jotkut vihellykset ovat olleet aiheellisia, mutta paljon niitäkin kun nimi selässä painaa liikaa ja seepran on pakko viheltää meikä boxiin.
3. Sinut tunnetaan todella maali-ahneena pelaajana, välillä katsomoon oikein huokuu tuskaa kun verkko ei veny, otatko mielestäsi liikaa paineita maalinteosta?
-Maalinteko on tietenkin tämän pelin suola ja grillimauste, jos ei mene vastustajan maalin niin sitten täytyy pistää omaan, muuten apina voi kasvaa selässä niin isoksi että se musertaa pienen pelimiehen.
4. Kerro hieman kuinka kautesi on tähän asti sujunut?
-Kyllähän kausi on aika moista tervanjuontia paikoin ollut, kunhan tästä kevät aurinko taas alkaa lämmittämään, niin päästään jätkien kanssa hallin kulmalle lämmittelemään, jos ne jäätyneet kädetkin siitä sulaisi.
5. Näetkö jonkun syyn maalinteon vaikeuteen?
-Paikkoja on joka pelissä yhtä paljon tai jopa enemmän kuin vastustajalla, olisiko kova treenaus sitten jumittanut kropan tai päänupin, kuka tietää. Täytyy ottaa seuraavassa tiimi-palaverissa jätkien kanssa asia pöydälle ja koittaa etsiä ratkaisua.
6. Tiimipalaveri? Onko teillä usein tälläisia joukkueen kesken?
-Onhan noita ollut noin kerran kuussa, kokoonnumme yleensä Vilin luo, hän on sen verran maittava leipuri. Atte vastaa juomapuolesta ja ennen asialistaa Juhani ja Tiitus esittävät pantomiimina hienoimpia maalejaan.
7. Onko näistä palavereista ollut mielestäsi apua?
-Ei niistä ainakaan haittaa ole, vähän ollaan mietitty sellaista NHL-tyyppistä joukkuehenkeä kohottavaa team bonding-retkeä, paikaksi on miettiity Spede Pasasen Pirunpesää, joka sijaitsee Koskuen Yli-Vallin kylässä, mutta kukaan ei tiedä missä se Koskue on.
8. Kuinka näet joukkueen tulevaisuuden?
-Olemme keskellä repivää rakennusprojektia ja joukkue on yksi sarjan nuorimpia, meillä on vain kaksi -97 syntynyttä kun monissa joukkueissa on armeijan käyneitä kavereita, kyllä tämä tästä ajan kanssa hoituu.
9. Onko oma roolisi tyydyttänyt sinua?
-Saan pelata joka toisen vaihdon varsinkin jos mukana on vain 4 pakkia, vastuuta tulee ja se on vain pystyttävä kantamaan. Kun Jakke hutaa kesken oman pään paniikin "Nyt töitä siellä" niin siitä tietää että hyvin kulkee.
10. Näyttää siltä kuin jaksaisit kentällä ikuisesti, etkö koskaan väsy?
-Annan kiekon tehdä työn ja päästän jalat vähemmällä, lisäksi koitan ennekoida mihin kiekko saattasi seuraavaksi päätyä, jos taan olen Säbän kanssa samaan aikaan kentällä ennakointi on turhaa sillä Säbästä ei koskaan tiedä mitä se kiekon kanssa tekee.
Tässä Blogin seuraajille tarina miehestä joka ei koskaan hävinnyt tappelua kaukalossa. Blogi ei ihannoi tappeluita tai muutakaan väkivaltaista käytöstä, usein vaan fyysistä peliä pelaavat vihaahat häviämistä yli kaiken, paljon enemmän kuin pitävät voittamisesta. Pelaajia jotka eivät koskaan luovuta, eivätkä siedä löysäilyä myöskään omilta joukketovereiltaan, sellaisista pelaajista blogi pitää.
John Bowie Fergusonilla luusyöpä oli lopulta se viimeinen vastustaja, joka onnistui tyrmäämään tämän viiden Stanley Cupin voittajan. Tätä ennen muutamia vuosia aikaisemmin Fergy oli käynyt kovan taistelun eturauhassyövän kanssa. Välillä hän oli näyttänyt jo selviytyneen kovista hoitojaksoista, kunnes syöpä palasi uudessa muodossa ja tiputti hanskat vielä kerran.
Yksi NHL-jääkiekon suurimmista ja jatkuvasti itsensä aina uudelleen ja uudelleen todistavista paradokseista on se, että pahimmat tappelijat jäällä ovat usein fiksuimpia ja menestyksekkäimpiä miehiä kaukalon ulkopuolella. John Ferguson oli ehkä paras esimerkki tästä. Hän pelasi vain kahdeksan kautta NHL:ssä, tasan 500 ottelua, jäähyminuuttien ollessa keskimäärin noin 152 minuuttia per kausi aikana, jolloin NHL:ssä pelattiin 70:n ottelun perussarjoja. Hän onnistui yhdellä kaudella tekemään 20 maalia ja parhaalla kaudellaan 29 kaiken tappelemisen ohessa.
Ennen John Fergusonin saapumista kuuden joukkueen kovaan NHL-sarjaan vuonna 1963 vielä ei oltu nähty pelaajatyyppiä, jota myöhemmin tultaisiin kutsumaan enforceriksi. Toki liigassa oli pelannut loputon määrä kovapintaisia jääkiekkoilijoita vuosikymmenten ajan, mutta ketään ei aikaisemmin oltu erityisesti hankittu ja määrätty nimenomaan rauhallisempien joukkuekavereittensa suojelijaksi. Ferguson oli tässä roolissa ensimmäinen ja vieläpä varsin merkittävä.
John Ferguson syntyi ja kasvoi Kanadan länsirannikolla Vancouverissa eikä vetänyt luistimia jalkaansa ennenkuin oli 11-vuotias. Tuohon aikaan 50-luvulla suurin osa NHL-pelaajista tuli kylmiltä luonnonjäiltä ympäri Kanadaa. Brittiläisen Kolumbian leudosta ilmastosta tullut NHL-peluri oli harvinaisuus.
Fergusonin isä toimi paikallisella raviradalla hevosten ohjastajana ja tästä taustasta pohjautuu Fergyn toinen suuri rakkaus jääkiekon ohella. Hän toimi myöhemmin jääkiekkopestien välissä raviradan johtajana ja omisti vielä kuollessaan joitakin aika hyvin menestyneitä hevosia.
John Ferguson oli vasta 9-vuotias kun tämän isä kuoli. Yksinhuoltajaäidin poikana hän jakoi aamuisin lehtiä ja toimi iltaisin Vancouverin silloisten ammattilaisjoukkueitten Vancouver Canucksin ja New Westminster Royalsin mailapoikana. Hän tienasi taskurahaa pelaamalla lacrossea maalivahtina. Luonnonjäitten puuttuessa Fergy keräsi rahaa kokoon kavereittensa kanssa ja vuokrasi jäätä paikallisista halleista. Äidillä ei ollut varaa autoon - nuori John käveli pelikamat päällään hallille pelaamaan.
Mailapoika-aikoina sattui tapaus, joka tuli muovaamaan Fergusonin pelaajauraa myöhemmin. Aina kun puhutaan tappelijoista, on kiinnostavaa saada tietää miten pelaajasta tuli juuri tämän roolin ottanut pelaaja. John Fergusonin ollessa vielä nuori poika Vancouver Canucksin (WHL-ammattilaissarjan joukkue 50-luvulla) mailapoikana eräänä iltana Canucksin pienikokoinen pistemies Phil Maloney joutui tappeluun Edmonton Flyersin pahamaineisen Larry “The Rock” Zeidelin kanssa.
Zeidel oli isokokoinen ja kovaluinen puolustaja, joka aivan Vancouverin pelaajapenkin edessä tuhosi Maloneyn nyrkeillään niin pahasti, että Maloney lähes menetti näön toisesta silmästään. Yksikään Canucksin pelaajista ei tehnyt elettäkään puolustaakseen joukkuekaveriaan.
“Zeidel hyökkäsi Maloneyn kimppuun takaapäin”, sanoi Ferguson tapauksesta. “Seisoin siinä ja katsoin muita pelaajia Vancouverin joukkueessa. Yksikään ei mennyt apuun. Vihasin koko joukkuetta. Päätin sillä hetkellä, että jos minusta joskus tulisi jääkiekkoilija, en koskaan seisoisi vieressä ja antaisi mitään tuollaista tapahtua joukkuetoverilleni.”
Joitakin vuosia myöhemmin AHL:ssä Clevelandin pelatessa Hershey Bearsia vastaan Zeidel saattoi hieman yllättyä nuoren John Fergusonin hypättyä vaihtoaitiosta ensimmäiseen vaihtoonsa ja luisteltua suoraan kaukalon toiselle puolelle Zeidelin kimppuun. Mailapoika ei ollut unohtanut.
Ammattilaisurallaan John Ferguson oppi roolinsa parhailta. Ensimmäisellä ammattilaiskaudellaan 1959-60 IHL:n Fort Waynessä joukkuekaveriksi osui legendaarinen Connie Madigan. Suuri osa tämän blogin lukijoista muistaa “Mad Dog” Madiganin, joka Lämäri-elokuvassa esittää itseään. (Madigan, joka ei koskaan mene mihinkään ilman lakimiestään, Sam “Small Print” Lymania.) Connie Madigan oli luonnonihme, josta tuli NHL:n historian vanhin rookie St. Louisissa helmikuussa 1973 38-vuotiaana.
Myöhemmin John Ferguson oppi paljon pelaamalla samassa joukkuessa Fred Gloverin kanssa. Glover oli jonkinlainen Wayne Gretzkyn ja Tiger Williamsin sekamuoto, joka teki AHL-urallaan 522 maalia istuen jäähyllä 2402 minuutin verran. (Tiger taas valitsi juuri numeron 22 NHL:ssä Fergusonia kunnioittaakseen.)
“Mikään ei pysäyttänyt Gloveria”, kertoi Ferguson myöhemmin Stan Fischlerin kirjassa “Bad Boys”. “Hän pelasi pahasti loukkaantuneena. Joskus hän sai pahemmin turpiinsa tappelussa kuin olen nähnyt kenenkään saavan. Viisi minuuttia myöhemmin hän tuli takaisin haastamaan samaa pelaajaa, jolta oli juuri saanut selkäsaunan.”
Chicago Black Hawksin tuhottua Montreal Canadiensin kevään 1961 playoffseissa Montrealin sikariporras päätti etsiä suojelusta kapteeni Jean Beliveaulle. Etsinnän tuloksena löydettiin lopulta Ferguson AHL:n Cleveland Baronsista ja tälle lähetettiin kutsu Montrealin NHL-training campille. Barons oli itsenäinen AHL-joukkue eivätkä sen pelaajat olleet minkään NHL-seuran omaisuutta. Tehtyään 38 maalia ja 40 syöttöä 72:ssa ottelussa 179 jäähyminuutin kera kaudella 1962-63 Ferguson sai tarjouksia mm. Boston Bruinsilta ja New York Rangersilta, mutta valitsi Montrealin, koska halusi päästä joukkueeseen, jolla oli mahdollisuuksia voittaa Stanley Cup.
Montrealin scoutti Floyd Curry on myöhemmin kertonut kiinnostuneensa Fergusonista tämän ammuttua kiekko oman joukkuekaverinsa päähän erään ottelun alkuverryttelyssä. Tämän pelaajan, Terry Grayn, synti oli se, että hän oli jutellut punaviivan yli tutun vastustajapelaajan kanssa. Montrealin GM Frank Selke oli vakuuttunut siitä, että seuran kolmen vuoden kuivakausi 60-luvun alussa johtui tämänkaltaisen pelaajatyypin puutteesta.
Fergusonin henkilökohtainen taktiikka harjoitusleirillä oli yksinkertaisesti lyödä ja taklata kaikkea mikä liikkuu. Välillä valmentaja Toe Blake (myös tuttu Lämäri-elokuvasta) - kaikkea muuta kuin ns. pehmokoutsi - joutui jopa muistuttamaan innokasta tulokastaan: “They are your teammates”. Mutta valmentaja piti näkemästään ja Ferguson onnistui pitämään paikkansa joukkueessa aina kun miehiä lähetettiin leiriltä farmeihin aina viimeiseen päivään saakka.
Ensimmäisessä NHL-pelissään isoa ja pahaa Boston Bruinsia vastaan John Ferguson aloitti tappelun Ted Greenin kanssa kun ottelua oli pelattu vasta 12 sekuntia. Boston Garden oli aina pelottava paikka pelata vierasjoukkueille. Haastettuaan ja otettuaan selkeän voiton Terrible Tedistä Fergy teki vielä kaksi maalia ensimmäisessä ottelussaan Showssa, joka päättyi 4-4 tasapeliin.
Ferguson otti nopeasti ison roolin Montreal Canadiensissä. Hänen pelityylinsä pysyi yksinkertaisena: lyö ensin äläkä kysele mitään jälkeenpäin. Ferguson pelasi aiheuttaakseen kipua vastustajassa, pelotellakseen. Kaikki pelaajat vastustajan paidassa olivat riistaa, jota sai metsästää. Ferguson ei tuntenut eikä välittänyt mistään tappelijoitten välisistä koodeista tai kunnioituksista. Jos joku tuli eteen, hänet oli otettava pois pelistä. Maalivahtia päin sai ajaa jos hän sattui osumaan kohdalle. Kaikki oppivat tuntemaan Fergusonin selkeän asenteen jääkiekon pelaamiseen. Peli ja tappelut oli voitettava, hinnalla ja/tai keinolla millä hyvänsä. Häviäminen oli pahempi kuin kuolema.
Jean Beliveau sanoi myöhemmin, että aina kun Ferguson oli jäällä vastustajan maalivahdin oli pakko pitää tätä silmällä, koska hän saattoi koska tahansa tulla ja ajaa päin. Tämä taas antoi ketjukavereille tilaa ja aikaa rakentaa tilanteita ja tehdä laukauksia. Pukukopissa Fergusonin ehdoton voittamishalu ja intensiteetti sai muut pelkäämään häntä hieman.
John Ferguson oli kankeasti luisteleva kovaluinen jääkiekkoilija, jolle kaikkein tärkeintä oli voittaa tappelu. Jäällä Ferguson oli pelkkää kovuutta, kasvot kuin veistetty kovasta luusta, kroppa pelkkää kankeaa lihasta. Hänellä ei ollut muitten lentävien ranskalaisten kaltaista tyyliä ollenkaan, hänen taitonsa kiekon kanssa jäivät pahasti jälkeen Canadiensin muista pelaajista. Fergusonin syötöt lentelivät kaukalon jokaiseen neljään kulmaan, eikä hän koskaan näyttänyt pelaavan samassa rytmissä taitavien ketjukavereittensa kanssa.
Mutta aina tappelun alkaessa John Ferguson pääsi elementtiinsä. Hän löi ensin ja jatkoi hakkaamista niin kauan kun tappelu oli ohi. Iskut lähtivät yllättäen nopeasti muuten kankeannäköisestä kropasta, automaattisesti kuin päärynäpalloon lyövältä nyrkkeilijältä. Ferguson ei odottanut kohdatakseen vastustajan kovimman pelaajan kuten NHL:n nykypäivän parhaat tappelijat tekevät. Hän kävi primitiivisesti ja brutaalisesti kenen kimppuun tahansa. Ei poikkeuksia. Kerran Montrealissa Ferguson kävi Chicagoa vastaan aivan pelin lopussa isosta jääajasta väsyneen Bobby Hullin kimppuun. Tekoa pidettiin raukkamaisena siksi, että Hull pelasi leukaluu murtuneena, leukaluu raudoilla paikallaan ja vielä erityissuojus suojanaan. Tuona iltana Montreal Forumin kotiyleisö buuasi John Fergusonille.
The Golden Jetin leuka oli murtunut alunperin kaksi viikkoa aikaisemmin Chicagossa Fergusonin aloitettua tappelu siellä. NHL:n kirjoittamaton sääntö silloin - kuten nykyisinkin - oli, ettei supertähtipelaajien kimppuun käydä, ei varsinkaan sellaisten, jotka eivät itse tappelua hae. Kenellekään ei ole hyötyä Gretzkyn tai Lemieuxin vetämisestä tappeluun. 60-luvulla Bobby Hull oli tällainen pelaaja. Hull oli hirmuvahva, mutta kukaan ei haastanut häntä. Siihen ei ollut mitään syytä.
Kevään 1965 Stanley Cup-finaalissa John Ferguson hyökkäsi täysin ilman syytä Hawksin Eric Nesterenkon kimppuun hakaten tämän jauhelihaksi. Mustavalkoisessa filmissä Nesterenkon veri näyttää mustalta jäällä. Hän putoaa polvilleen tajuttomana kädet velttoina sivuillaan eikä Ferguson lopeta järjetöntä hakkaamista ennenkuin linjamies Pavelich saa vedettyä hänet irti. Eric Nesterenko oli 60-luvun nuorisoa, lahjakas pelaaja, joka nautti elämästään kaukalon ulkopuolella. Joku saattaa muistaa hänet myöhemmästä roolista Rob Lowen isänä elokuvassa Dean Youngblood suomeksi Lätkä veressä.
Ferguson otti tappelijanroolinsa äärimmäisen vakavasti. Hän uskoi tämän olevan tärkeän osan Canadiensin voittostrategiaa. Montrealin pelaajat, valmentajat ja fanit olivat samaa mieltä tämän uskomuksen kanssa unohtaen tosin, että ennen tätä aikaa Montreal voitti viisi Stanley Cupia selvästi ilman tämäntyyppistä pelaajaa. Montrealissa uskotaan vahvasti juuri Eric Nesterenkon hakkaamisen olleen merkittävän käännekohdan 1965 finaalisarjassa. Se vei sydämen ja puhdin pois muista Hawks-pelaajista ja Canadiens luisteli mestaruuteen.
1968 playoffseissa Montrealin uskottiin etukäteen häviävän fyysisesti kovalle Big Bad Bruinsille. Boston pelasi kovalla tyylillä, mutta heti ensimmäisessä pelissä John Ferguson käänsi strategian toisinpäin. Hän otti kiinni Ted Greenin paidasta, veti sen miehen pään yli ja toisella kädellä löi niin kauan kunnes Ted ei enää liikkunut. Tämän jälkeen Boston katosi kuvasta neljällä perättäisellä häviöllä ilman vastarintaa. Fergusonin uskottiin jälleen kääntäneen pelin psykologisen yliotteen Montrealin hyväksi ja joukkue luisteli jälleen kohti uutta Stanley Cup-mestaruutta.
John Ferguson meni tappeluihinsa uskoen vuorenvarmasti kykyynsä voittaa ne, mutta mielenkiintoisesti hän hyvin harvoin jos koskaan haastoi NHL:n todellisia kovanaamoja kuten Gordie Howea, Orland Kurtenbachia tai Tim Hortonia. Pelaajakyvyt kaikesta tässä kirjoitetusta huolimatta ovat kiistattomat. Canadiens voitti viisi Stanley Cupia Fergusonin kahdeksalla NHL-kaudella. 145 maalia ja 158 syöttöä runkosarjassa. 20 maalia ja 18 syöttöä 85:ssä playoff-pelissä. Jean Beliveau pelasi kuin uudestisyntynyt saatuaan Fergyn rinnalleen ja lopetti uskomattoman uransa Kannu käsissään.
Kuten tunnettua, Stanley Cupin voittaneitten joukkueitten pelityyliä ja heidän voittamistaktiikkaansa aina matkitaan muitten joukkueitten toimesta jälkeenpäin. Niinpä, 1970-luvun alussa NHL:n edelleen laajentuessa GM:t tutkivat Montrealin peliä ja nopeasti ymmärsivät Fergusonin tyylisen pelaajan merkityksen. He ymmärsivät miten tämäntyyppinen pelaaja voisi vaikuttaa heidän joukkueittensa menestykseen. Vuonna 1974 Broad Street Bullies - jota kutsuttiin myös nimellä Philadelphia Flyers - oli ensimmäinen laajennusjoukkue, joka onnistui voittamaan Stanley Cupin.
John Ferguson lopetti uransa 1971 Stanley Cup-mestaruuteen Jean Beliveaun ketjukaverina. Hänen uskottiin lopettaneen loukkaantumisten ja hyvin menestyvien liiketoimiensa vuoksi, mutta myöhemmin Ferguson on antanut suurimmaksi syyksi peliuran lopettamispäätökseen sen, että hän oli alkanut pelätä sitä, että joku vastustajista voisi loukkaantua pahasti hänen nyrkkiensä satuttamana.
Syksyllä 1972 Boston Bruinsin valmentajana aiemmin toiminut Harry Sinden valittiin Team Canadan valmentajaksi klassiseen pelisarjaan Neuvostoliittoa vastaan. Ensi töikseen Sinden palkkasi apulaisvalmentajakseen ja apuGM:kseen John Fergusonin, jota hän ei henkilökohtaisesti edes tuntenut. Fergusonilla ei ollut minkäänlaista valmennuskokemusta ennen syksyä 1972 ja Team Canadan rämpiessä vaikeuksissa ennen pelisarjan siirtymistä Moskovaan hänen kokemattomuuttaan arvosteltiin ankarasti kanadalaisessa lehdistössä.
Sinden valitsi Fergusonin, koska hän tiesi tämän tuovan Toe Blaken voittamistradition joukkueeseen. Pelisarjan jälkeen Ferguson sai paljon kiitosta panoksestaan. Toe Blake olisi ollut hänestä ylpeä. Fergusonin tehtäväksi jäi harjoituttaa pelaajia kovaa, mutta pitää heidät tyytyväisinä samanaikaisesti. Hän oli valmentaja, joka ei antanut yhdenkään pelaajan missään vaiheessa pelisarjaa edes ajattelevan häviön mahdollisuutta. Sindenin mukaan Ferguson sai jokaisen pelaajan menemään jokaiseen vaihtoon innostuneena oli tilanne mikä hyvänsä. Hän antoi muille valmentajille paljon ohjeita ja oivalluksia Neuvostoliiton pelistä tai tilanteen kehittymisestä kesken ottelun.
Tässä pelisarjassa tapahtui tietenkin tapaus Bobby Clarke/Valeri Harlamov, joka myös kuuluu John Fergusonin legendaan. Ferguson myönsi myöhemmin avoimesti juuri hänen olleen sen henkilön, joka meni käskyttämään Clarkea, joka kuudennessa pelissä iski mailallaan Harlamovia nilkkaan. On selvää molempien joukkueitten faneille, ettei Punakone ollut enää sama ilman huippunopeaa #17:a.
Tässä viedon pätkä elokuvasta joka kertoo Summit Series 72 pelisarjasta, jossa kohtasivat Kanada ja Neuvostoliitto ensimmäistä kertaa parhailla mahdollisilla kokoonpanoilla. Blogi tekee sarjasta oman päivityksen myöhemmin. Videolla näkyy kotiyleisön reaktio vanhalla Montreal Forumilla, siis todellisessa jääkiekon sydämessä, ensimmäisen ottelun ja 3-7 tappion jälkeen. Phil Espositoa haastatellaan. Mukana myös Bobby Clarken viikate.
Ferguson tiesi juuri Clarken olleen Team Canadan pukukopissa sen pelaajan, joka tuollaiseen tekoon suostuisi. Todennäköisesti ainoa pelaaja, jolle ei tulisi etu- eikä jälkikäteen minkäänlaisia omantunnon tuskia moisen epäurheilijamaisuuden vuoksi. Tässä ei väitetä koko kahdeksan ottelun pelisarjan voiton tulleen ratkaistuksi yhden pelaajan telomisen ansiosta, mutta silläkin oli oma vaikutuksensa.
Nuo 27 päivää syyskuussa 1972 vaikuttivat huomattavasti John Fergusonin uraan peliuran jälkeen. Pelisarja herätti Fergusonin muitten mukana huomaamaan eurooppalaisten jääkiekkoilijoitten taidot vakavasti. Myöhemmällä urallaan New York Rangersin ja Winnipeg Jetsin valmennuksessa ja etenkin GM:nä tämä entisten aikojen kovanaama, sikari hampaissa ja viskilasi kädessä viihtyvä vanhan koulun jääkiekkomies tuli tunnetuksi nimenomaan eurooppalaisten taitopelaajien arvostajana. Sama jatkui Ottawa Senatorsin ja lopuksi vielä San Jose Sharksin organisaatioissa.
John Ferguson oli hyvin ylpeä siitä, että juuri hänen johtamansa organisaatiot löysivät/varasivat pelaajia kuten Tomas Steen, Teemu Selänne, Teppo Numminen, Daniel Alfredsson, Aleksei Yashin ja Evgeni Nabokov. John Ferguson tuli elämänsä toisen puoliskon aikana tunnetuksi täysin erilaisena ihmisenä kävelykengissään kuin mitä hänestä olisi pelaajauran perusteella luistimet jalassa voinut ehkä odottaa.
Muistokirjoitukset ja ylistykset satoivat kaikkialla NHL-mediassa John Fergusonin kuoltua. Vanha pelikaveri Serge Savard kertoi liikuttuneena miten entinen lihaskimppu painoi enää 59 kiloa taistellessaan elämästään. John Ferguson Jr. - poika, josta John Sr. oli erityisen ylpeä - piti puheen hautajaisissa.
San Jose Sharksin GM Doug Wilson sanoi John Fergusonin olleen lahja jääkiekolle. “Moni auttoi häntä uran alkuaikoina,” muisteli East Vancouverin kaduilla jo 50-luvulla Fergyn ystäväksi tullut Tom McVie. “Mutta hän vietti loppuelämänsä maksaakseen meille takaisin.”
“A beautiful person”, sanoi Harry Sinden.
