Koko kausi 2011-12 on ollut omituinen Kaarinassa. Puhumattakaan kaikista tappioista ja nöyryytyksistä sarjataulukossa.
Seuraavassa mennytä kautta pohtivat Blogin maanantai tapaamisessa Jukka Leskelä ja Esa Lounaja.
Kausi päättyi lopulta melkoiseen mahalaskuun. Yli kolmella eurolla rakennetun joukkueen kausi oli tammikunn jälkeen melkoista taaperrusta – millainen mielikuva joukkueen kaudesta jäi kokonaisuutena sen huoltajille?
Jukka Leskelä: Kuluvan kauden joukkue jätti itsestään ailahtelevan kuvan. Välillä kiinnosti – välillä ei. Osa pelaajista jaksoi ja uskalsi laittaa itsensä likoon – liian moni ei. Jollain tapaa mennyt Turku-Turnaus ja ratkaiseva Tuto ottelu olivat kuin kausi pienoiskoossa. Hetkellisesti peli saatiin aina kuntoon, mutta tasaisuus ja tietyllä tapaa kurinalaisuus puuttuivat pitemmällä aikavälillä. Ratkaisevan pelin kahden maalin johtoaseman sulaminen kertoo, ettei henkisellä puolellakaan kaikki ollut aivan sataprosenttisessa kunnossa. Tappiokaan ei ollut kaukana.Esa Lounaja: Vaisu. Aina välillä näytti, että homma aukeaa, mutta kerta toisensa jälkeen tuli taas lamakausi. Joukkue ikään kuin syttyi pakon edessä tai jonkun ulkopuolelta tulevan sykäyksen ansiosta – ei sisältäpäin kuten menestyvät joukkueet yleensä. Esimerkiksi kun Antti Koivu teki ensimmäisen turnaus osumansa RNK:ta vastaan, koko ryhmä oli kuin hurmiossa. Liian usein joukkue vaikutti haluttomalta lammaslaumalta
Mitä positiivisia yllätyksiä Lukon kaudesta jäi?
Leskelä: Kentän puolelta parhaiten jäi mieleen nuorisokaartin esiintulo. Kun monet veteraanit floppasivat pahasti, tarkoitti se, että nuoriso-osaston piti nostaa omaa tekemisen tasoa ja näin tapahtui jossain määrin. Erityisesti kausi muistetaan kuitenkin kabinetin puolella tehdyissä väänöistä. Tämä on kuitenkin ensin viihdettä, sitten bisnestä ja vasta sitten urheilua.Lounaja: Muutamat nuoret oman junnutuotannon kasvatit nostivat profiiliaan. Axel Irmolan maali oli kova suoritus melko vähällä ylivoima-ajalla. Antti Koivu nousi isoon rooliin Turku-Turnauksessa, ja teki pari tärkeää maaliakin. Niin, ja tietenkin, 12 voitottoman pelin putken päättyminen vaikka se vaatikin melkoisen pihtisynnytyksen.
Ensi kaudeksi alkaa jälleen uusi projekti, kun uusi "valmentaja" aloittaa uuden projektin – miten näet joukkueen lähitulevaisuuden?
Leskelä: Joukkueen tuleva kausi on varsin ratkaiseva sen suhteen, mihin suuntaan joukkueen profiili alkaa muodostua. Tämän kauden aikana pelaajapuolen vetoa seuraan kohti alkoi parhaimmillaan löytyä, mutta nyt on jälleen todistettava, että myös pelaajana Tps-KaKipossa on mahdollista menestyä. Kaikki kulminoituu siihen, miten pelaajahankinnat onnistutaan hoitamaan, että joukkue koostuu nimenomaan "valmentajan" haluamista pelaajista. Viime kaudella surullinen karuselli pyöri sitä tahtia, että oksennus oli monilla jo kurkussa. Samanlaiseen sekoiluun ei ole varaa.
Lounaja: Pakko tässä on ajatella posilla, ettei sekoa lopullisesti. Uskon, että "valmentaja" palauttaa Raumalle kurin ja järjestyksen. Kun töitä tehdään yhteisen päämäärän eteen nurkumatta ja tosissaan, palkinto odottaa tuolla jossain- vääjäämättä.Mikä se palkinto on sitä ei tiedä kukaan.
Pelaaja-arvostelut 2011-2012
Maalivahdit:
Aku Wikström.
Nousi ryminällä kannattajien suosioon alku-sarjassa. Ei romahtanut jatko-peleissä, mutta ei toisaalta pystynyt kannattelemaankaan Tepsiä. Näyttävällä tyylillä torjuva Wikström pudottelee paljon kiekkoja, mikä aiheuttaa katsomossa sydämentykytystä.
Roope Rantala.
Väläytteli ajoittain, pelaa omintakeisella tyylillään. Itseluottamus kovaa luokkaa haparoivan puolustuksen takana. Mailapelissä sarjan aatelia. Ohjaa äänekkäästi pakkien liikkeitä.
Puolustajat:
Axel Irmola.
Tps-kasvatti nousi kuin varkain koko ajan isompaan rooliin puolustuksessa, kun kausi meni pidemmälle. Pelkkänä roiskijana pitkään tunnettu Axel osoitti myös pystyvänsä maalintekoon. Vielä kun löytää tasaisuutta otteisiinsa, on kahden ensimmäisen pakkiparin mies. Ja nousee viimein Top-6 tasolle viiden pakin kokoonpanossa
Juuso Suhonen.
Kaarinalainen ei Tepsissä mitään ihmeellistä esittänyt, mutta ei häneltä sellaista odotettukaan. Monipuolinen puolustaja paransi hiljalleen omaa pelaamisen tasoaan ja oli Turku-Turnauksessa yksi joukkueen tasaisimmista suorittajista.
Jaakko Laitinen
Kokenut puolustaja pelasi parhaan kautensa miesmuistiin. Alakerran johtaja "voitti" puolustajien tehopörssin ja näytti omalla esimerkillään mallia joukkueen nuoremmalle kaartille. Todellinen joukkuepelaaja, jota on vaikea korvata.
Veeti Tulonen.
Hyökkäävä puolustaja, joka pystyy pisteiden teon ohella rakentamaan ja avaamaan peliä. Joukkue ei kuitenkaan osannut hyödyntää maksimaalisesti Hirvensalolaisen antamia mahdollisuuksia. Pelasi Turku-Turnauksessa sentterinä ja löysi juonen Antti Koivun kanssa.
Joona Reunamäki.
Kesken kauden hankittu monipuolisuus, pelasi puolustajana, mutta parhaat esitykset osuivat niihin peleihin kun oli hyökkääjä. Taktinen nero joka kuitenkin välillä ajattelee kentällä liikaa. Sivusi joukkeen maaliennätystä Loimaan illassa.
Hyökkääjät:
Aaron Lounaja.
Joukkueen kapteenin kausi oli melkoista vuoristorataa. Välillä syötiin pop-cornia katsomossa käsi kipsissä, välillä taas Kapteeni Totinen tuntui lentävän luistimilla. Kevään ratkaisevissa peleissä Lounaja oli valitettavasti toipilas eikä pystynyt nousemaan viime vuoden tasolleen.
Aaron Salmivirta.
Vahvasta kahden suunnan pelistään tunnettu Poliisi pelasi jälleen tasaisen vahvan kauden musta-valkoisten hyökkäyksessä. Ei pystynyt kuitenkaan vaikeina hetkinä nousemaan esille hyökkäyspäässä. Monipuolinen rooli sekä yli- että alivoimalla. Pelasi paljon myös puolustajana.
William Leskelä.
Kokenut laituri toi Tepsin hyökkäykseen juuri sitä mitä mieheltä odotettiinkin. Maalintekovoimaa ja ylivoimaan lisävariaatioita. Pienikokoinen hyökkääjä voi olla tyytyväinen omaan kauteensa, vaikka jäikin turnauksessa muun ketjunsa ohella melko vaisuksi.
Tiitus Tuominen.
Vahva alku-kausi – jälleen kerran. Veli Tiitus kantoi varsinkin Loppiais-turnauksessa Tepsiä lukuisat kerrat reppuselässään upeilla otteillaan. Vaikka kevät olikin vaisuhko, oli mies silti läpi kauden joukkueen parhaimmistoa. Tehot jäivät puuttumaan tärkeissä peleissä, vaikka kaikkea yritettiin.
Juhani Tossavainen.
Vikkelän laiturin kausi oli kokonaisuutena varsin ailahteleva. Ilman erikoistilannevastuuta, tehot olisivat jääneet pieniksi.Väkkärä laituri ei löytänyt missään vaiheessa kemiaa muiden kuin tutkaparinsa kanssa. Asenne koko kauden huippuluokkaa.
Antti Koivu.
Paimiolais-kasvatilta hyvä ja tasainen kausi. Koivu on parhaimmillaan, kun ei ole joukkueen ykköstähti, vaan pääsee iskemään hieman puun takaa. Tekikin jälleen oivat tehot ykköskärjen takaa. Kausi loppui liian aikaisin sillä Antin hyvät pelit ovat vasta tulossa.
Atte Kulmala.
Toinen Kulmalan veljeksistä nousi nopeasti katsojien suosioon ja samalla joukkueen vakiokokoonpanoon ennakkoluulottomilla otteillaan. Vaikka fyysisyys ja taistelu ei lopulta päätyyn asti riittänytkään, voidaan Aten kautta pitää lähes nappiosumana.
Dan Löfgren.
Piispanristiltä ponnistaneen laiturin kulunut kausi oli peli-ajan kasvusta huolimatta pienehkö pettymys. Hyvällä asenteella illasta toiseen painava laituri oli tärkeä osa Tepsin alivoimaa, mutta se lopullinen läpimurto huipputasolla jäi vielä tekemättä. Kaipaisi vielä hieman räväkkyyttä otteisiinsa.
Aleksi Kulmala.
Kauden pirteimpiä Tps-pelaajia. Energisesti rouhiva Kulmala osoitti jälleen arvonsa pystymällä pelaamaan ketjussa kuin ketjussa. Loppukaudesta hyvät otteet toivatkin paikan ykkösketjusta. Ainoa asia, mistä Nuppulantieltä ponnistanutta sentteriä voi syyttää, on viimeistely. Huhut vievät vahvasti itään pörssivoittajaa.
Aleksi Aalto.
Kokenut laituri oli syksyllä aivan kuutamolla, mutta palasi kevään mittaan jälleen omalle tasolleen Tasapainotti hyvin joukkueen kakkosketjun peliä ja toi ennen kaikkea asennetta joukkueen tekemiseen. Hyvä rouhija, joka on parhaimmillaan viisikoin ja alivoimalla pelatessa. Välillä luuti myös pakkina.