Tässä Satakunnan kansan julkaisema kuva Ässien tähti-pelaajan Teemu Erkkilän rajusta pommista Reukun selkään. Blogi tavoitti Teemun, tai oikeastaan Teemun äidin joka haki pelurin puhelimeen kesken Judo-harjoitusten.
Teemu, vedit törkeällä tavalla Tepsin paketin sekaisin teilaamalla Reunamäen, kuinka kommentoit?
-Katseltiin tuossa ennen peliä pistepörssiä, ja koutsi käski hoitaa parhaan maalintekijän pois pelistä, ja siinä onnistuttiin.
Taklauksesta lähti raportti liittoon, odotatko pitkää pelikieltoa?
-Sinne liittoon voi niitä lippuja ja lappuja lähetellä mutta peli oli pelattu sen jälkeen kun huoltajat kömpi jäälle. Kyllä Tepsi vastaan uskaltaa ajella kun ei siellä kukaan vastaa puhelimeen kun Porista soitetaan.
Tarkoitatko että jonkun olisi pitänyt pudottaa hanskat?
-Sitä juuri meinaan, mutta jos joukkueen ainoa tappelu-vitonen on tullut maalivahdille, niin aika rauhassa tässä saa kulkea, että terveisiä vaan sinne Aurajoen rannoille.
Joukkueessa nähtiin myös onnistumisia, kun Juuso Suhonen avasi kauden pistetilinsä, saalistamalla yhden syöttö-pisteen.
Juuso, enää et kikkaile kiikaritehoilla, oliko hienoa avata kauden pistetili?
-Upealta tuntuu, silmät kiinni ja sinne päin, Juhani taisteli loppuun asti ja luritti kiekon Paskin jalkojen välistä maaliin, tiesin heti että saan puhuttua itselleni kakkos-syötön.
Lauoit myös ensimmäistä kertaa tällä kaudella kohti maalia ja heti meinasi molarilta lipsahtaa, jännittikö?
-Meinas tulla kuumat paikat kun hoksasin kiekon maaliviivalla, se olisi ollut jo liikaa pienelle ihmiselle, jos vielä olisi maali tullut.
Oletko ajatellut laukoa useammin maalia kohti tämän jälkeen?
-Voihan tuota kokeilla jos ei oo parempaakaan keinoa luopua kiekosta, uskon silti että oma tyylini laukoa kiekko kulmaan on pitkässä juoksussa kannattavampaa.
Ilouutisia koettiin myös Kulmalan perheessä kun Nuppulantien Niedermayer eli Aleksi, sai viimein kaivatun maalin tehtyä. Aleksi oli sen verran vielä täpinöissään että blogi tavoitti isä Tomin tekstiviestillä.
Tomi, onneksi olkoon, Aleksi teki sen viimein.
-Kiitos kiitos, kyllähän se hienolta tuntuu kun meidän Aleksi on niin pitkään ja hartaasti sitä toivonut ja ihan Joulupukille kirjeen kirjoittanut. Joulu tuli myöhään tänä vuonna, mutta tuli kuitenkin.
Olet varmasti itsekin helpottunut kun suuri painolasti on pudonnut koko Kulmalan perheen harteilta?
-Nyt uskaltaa taas näyttää hallilla naamaansa eikä tarvitse kulkea pää pussissa. On se vaikeaa ollut kun haen äijiä harkoista ja sitä toivoo että tulisivat äkkiä ettei kukaan vaan tule lehdistöstä kyselemään, ja sitten Atte venkuttaa sen aikaa että joku kerkiää kommentoimaan meidän Aleksin tekemisiä.
Kuinka tästä eteenpäin, ketsuppi-ilmiö kenties?
-Taitaa olla hammastahnatuubi-ilmiö, kun sitä tarpeeksi puristaa ja sieltä sen kerran saa jotain ulos niin ei sitä toiste kannata yrittää.
Kaksi maalia kauden saldoonsa lisännyt Juhani Tossavainen kertoi blogille seuraavaa.
Juhani, kaksi osumaa ilman Tiitusta, oletko hylännyt tutkaparisi?
-Se johtui vaan siitä kun olin kaksi viikkoa Egyptissä niin kädet suli sen verran että sain kiekon maaliin, ei siinä sen ihmeempää ollut.
Yv- ja av-peli onnistuivat pitkästä aikaa, mikä tähän olis syynä?
-Kova harjoittelu tuottaa tulosta, pidimme hienosti Ässien 5 minuutin alivoima pelin nollilla. Heillä oli vain kymmenisen vetoa. Harva joukkue pystyy tappamaan oman yv:nsä niin tehokkaasti. Onneksi Montreal Canadiens sääntö on myös olemassa.
Mikäs se on?
Suurin osa NHL:n ystävistä tuntee ns. Montreal Canadiens-sääntönä tunnetun säännön, jonka mukaan alivoimalla pelannut joukkue saa kakkostaan istuneen pelaajansa pois jäähyaitiosta heti jos ylivoimajoukkue tekee maalin. Ennen vuotta 1956 NHL:ssä pelattiin siten, että pelaajat joutuivat istumaan koko jäähyrangaistuksensa alusta loppuun, vaikka vastustaja teki maalin tai useampia. Näin oli pelattu alusta saakka eli vuodesta 1917 lähtien.
Ja miksi ei enää?
Sääntöä muutettiin 1950-luvun loppupuolen Montreal-dynastiajoukkueen ylivoimaisuuden vuoksi. Yhtenä tunnetuimmista sääntömuutokseen johtaneista tapahtumista pidetään marraskuussa 1955 pelattua Montrealin ja Bostonin välistä ottelua, jossa Jean Beliveau teki kolme maalia 44 sekunnissa Bruinsin maalivahti Terry Sawchukin selän taakse Hal Laycoen istuessa kaksiminuutttistaan avuttomana jäähyaitiossa kaikkien kolmen maalin ajan.
Tuo NHL-historian toiseksi nopein hattutemppu oli yksi hyvä syy sääntömuutokseen.
Mitä mieltä olit Porilais-yleisöstä, buuaus-konsertti oli välillä korvia huumaavaa?
Tässä on kuva jonka Veeti otti kesken pelin, ja siitä voi kaikki tehdä omat johtopäätökset porilaisista.
(Ässät ottelussa vihellettiin jäähy numerolle 17 vaikka sen piti tulla numerolle 19, näin ollen Hömelön 2min on laitettu Reukulle, muuten kaikki otetaan pöytäkirjasta, mutta tämä vaikuttaa Lady Byng-palkintoon joten jäähy muutettu)
Maalivahdit
Roope Rantala 84/106 79,24%
Aku Wikström 137/174 78,7%
#6 Juuso "Suhis" Suhonen Vahvuudet:
Järkälemäiset raamit. Erittäin vaikea liikuteltava maalinedustalla tai missä tahansa kentällä. Pystyy jakamaan kovia taklauksia ja siivoamaan maalinedustaa esimerkillisesti. Puolustuspelin taitaja. Uskaltaa tehdä ratkaisuja selkäytimestä.
Rooli:
Joukkueen tulevaisuuden toivo, jolta odotetaan paljon jo nyt. Puolustuspelin erikoismies, jolla iso tontti myös alivoimassa. Pelaa vastustajan parhaita hyökkääjiä vastaan. Erikoista: Kotiyleisön suosikkipelaaja, faniryhmän "Vuoden Pelaaja" äänestyksen voittaja 2008 ja 2011
10 Kysymystä
1.Lauot paljon viivalta, mutta jokaisen kudin jälkeen katsot mailaasi kuin se olisi rikki, mistä moinen?
-Se johtuu siitä, kun käytän ihan erilaista laukaisutekniikkaa kuin kukaan muu. Annan mailan pyörähtää kämmenissäni samalla kun se osuu kiekkoon. Usein käy niin ettei lapa tavoita kiekkoa vaan pelkän jään, ja silloin jännittää kuinka mailan kävi.
2. Olet kotiyleisön suurin suosikki ja kylän oma poika, kuinka kannat paineet?
-Välillä se on raskasta mutta ei Kaarinassa ihan joka viikko ole uusia kauppakeskuksen avajaisia eikä Pelimannepäiviä, joten ei sitä edustusta niin paljon ole. Hallissa sen huomaa kun kokoonpanot kuulutetaan.
3. Kuinka sen huomaa?
-Kuuluttaja huutaa "Numero 6, JUUUUUSSOOO SSSSUUUUUHHOOOOONNEEEENN" ja joku koiranleuka aina toteaa katsomosta "Kuka #&%%#" se on?"
4. Kotiyleisö rokkaa täysillä kotipeleissä, vai kuinka?
-Joo, on ollut hienoa huomata kun joskus voi kolmekin isää olla samaan aikaan katsomon puolella, eikä lämmittelemässä kahviossa. Kannustus on myös ollut hyvää.
5. Pidätkö faniryhmän sloganista "Welcome to the Madhouse"?
-Se on tosi hyvä tunnuslause, ja kuvaa hyvin sitä tunnelmaa mitä fanit koittavat luoda halliin. Joskus tosin häiritsee kun kesken Maamme-laulun rumpuryhmä antaa parastaan, joku roti sais olla.
6. Sinut tunnetaan analyyttisena pelaajana ja osaat piirtää taululle kaikki kuviot, kerro hieman kiekkoilevalle maailmalle tämän kauden valmentajien eroavaisuuksista?
-Tomi Kulmalan idea hyvästä jääkiekkojoukkueesta on se, että joukkueella on kolme ketjua, jotka kaikki pystyvät pelaamaan. Jokainen ketju saa 10-12 minuuttia peliaikaa ainakin. 1-2 ketjut tietenkin pelaavat eniten, mutta aikaa levitetään kaikille. Joukkueella ei ole erityistä spesialistia tappelijanroolissa. Tässä asiassa Kulmala todennäköisesti joutui riitoihin joukkueenjohdon kanssa.
7. Ja Jakken filosofia on?
- Kaksi huippuketjua pelaavat selvästi eniten ja niihin on kasattu yksipuolisesti kaikki parhaat pelaajat. Kolmosketjun merkitys on erittäin tärkeä. Se on lähes yksinomaan puolustava taklausketju, joka lähetetään vastakkainpeluutuksissa aina vastustajan parhaita vastaan.
8.Ja kumpi on mielestäsi parempi taktiikka?
-Jakke valmentaa kiinnittäen huomiota pieniin yksityiskohtiin, etenkin puolustuspelissä omalla alueella. Laukauksia blokataan enemmän. Vähemmän passiivista puolustuspeliä omalla alueella. Maalinedusta putsataan kunnolla. Aggressivisempaa peliä omalla alueella. Mutta joukkue istuu paremmin Kulmalan ajatuksiin.
9. Vastaat siis Kulmala?
-Voin sanoa näin "off the record" että en tiedä.Molempi parempi. He ovat kuin Summanen-Vesterlund jossa toinen on tulisieluinen käskijä ja toinen enemmän analyyttinen professori.
10. Olet seilannut koko kauden kiikaritehoilla, tuleeko tähän vielä muutos?
-Tottakai, tässä on vielä kaksi peliä jäljellä ja Turku-turnaus. Kyllä sieltä joku huuto-syöttö napsahtaa.
Guy Lafleur oli yksi NHL:n tarunomaisimman seuran suuruuden aikojen kuuluisimpia pelaajia. Yksi kaikkein parhaista ja ehdottomasti jännittävin katsoa. Lafleur oli jumaloitu 1970-luvun NHL-supertähti, joka teki jääkiekon paremmaksi. Hän voitti ja saavutti kaiken mahdollisen. Ja kaiken sen hän teki tyylikkäästi ranskalaisin maustein.
Blogi yrittää sivistää lukijoitaan kertomalla yhdestä NHL:n jännittävimmistä pelaajista Guy Damien Lafleurista.
Guy Lafleurin kolme ensimmäistä kautta NHL:ssä eivät sujuneet odotusten mukaisesti. Suurella kohulla kesän 1971 draftissä ensimmäisenä Quebec Rempartsista varattu ihmelapsi näytti tavalliselta kuolevaiselta. Hän teki vain 29, 28 ja 21 maalia. Maalit tulivat samalla tavalla kuin muittenkin pelaajien maalit; reboundeista ja syöttökuvioitten päätteeksi.
Montreal, tuo jääkiekkomaailman intohimoisimmalla tavalla jääkiekkoa sykkivä kaupunki ja oman sukupolvensa ihmelapseksi mainostettu Lafleur ikäänkuin ujostelivat toisiaan.
Sitten, syksyllä 1974 tapahtui jotain, mikä kanadanranskalaisessa kirjallisuudessa kerrotaan todella ranskalaiseen tapaan. Termejä ”kanadanranskalainen” ja ”ranskalainen” käytetään tässä yhteydessä synonyymeinä, vaikka ne eivät aivan samaa tarkoitakkaan.
Me tavalliset blogin lukijat emme yksinkertaista jääkiekkokypärän riisumista näin ranskalaisesti pystyisi näkemään. Tässä vapaasti käännetty ote Kanadan jääkiekkoatlaksesta:
”Syksyllä 1974 Guy Lafleur otti kypäränsä pois ensimmäistä kertaa pelatakseen jääkiekkoa. Se oli kuin kohtaus elokuvasta, jossa ujo nuori tyttö riisuu silmälasinsa ja sitten ravistaa kiinnipitämänsä hiukset vapaiksi, yhtäkkiä paljastuen täysikasvuiseksi naiseksi.”
Le Demon Blond oli syntynyt.
Guy Lafleurista tuli yhtäkkiä kaikkea, mitä Montrealissa oli kolmen kauden ajan odotettu. Näyttävä laituri, joka tämän jälkeen ampui 50 maalia tai enemmän kuusi kertaa peräkkäin. Lafleur luisteli hurjalla vauhdilla kiekko lavassa hiukset tuulessa lentäen kenttää ylös kuin 1970-luvun varusteissa vuorenrinnettä alas rymistelevä syöksylaskija.
Guy Lafleur oli kuin Jean-Claude Killy, huipputaitava, räjähtävän nopea ja liikkeensä uhkarohkean täpärästi hallitseva taituri samanaikaisesti. Lafleurin ottaessa kiekon haltuunsa ja lähtiessä ylös kiekon kanssa, katsojat kaikkialla NHL:ssä nousivat seisomaan nähdäkseen paremmin.
”GUY! GUY ! GUY !”-huuto seurasi yleensä Lafleurin kuljetuksia kaukalon päästä päähän. Jos ranskalaiset olisivat keksineet 1970-luvun luotettavan perheauton, joka olisi ollut parempi kuin Lada 1200 L se olisi ollut kuin Guy Lafleur.
Tuo oman aikansa tekniikalla valmistettu auto meni hurjaa vauhtia suorilla. Kaarteitten lähestyessä meno näytti lähes pelottavalta, jarrut ja downforce-tekniikka eivät olleet vielä modernilla tasolla. Tuolla tavalla Guy Lafleur liikkui jääkiekkokaukalossa.
1970-luvun Montrealissa supertähden elämää elänyt Lafleur kaahasi Ferrarilla. Samanaikaisesti Chevrolet lennätti hänet Monacoon tekemään mainoksia Monte Carlo-mallilleen, mutta tosielämässä Lafleur ei tietenkään voinut ajaa moisella pappa-autolla.
Englanninkielisessä maailmassa Lafleurin sukunimestä tehtiin hänen toinen tunnettu lempinimensä ”The Flower”.
Guy Lafleur syntyi pelaamaan jääkiekkoa. Hän oli jo mies ollessaan poika. Hän ampui lyöntilaukauksia siniviivalta jo 10-vuotiaana pelottaen maalivahteja. Muitten pikkukylien jääkiekkolahjakkuuksien tavoin myös Lafleur joutui jättämään vanhempiensa kodin nuorena, vasta 14-vuotiaana.
Guy aloitti jääkiekon viisivuotiaana saatuaan ensimmäiset luistimensa. Hitsaajana toiminut isä Rejean Lafleur rakensi kotitalon takapihalle kaukalon jäädyttäen sitä talvisin. Hän hitsasi putkista maalikehikot, perunasäkit saivat toimia maaliverkkoina.
Lafleurin kaukalossa kokoontui parisenkymmentä naapuruston pikkupoikaa pitkien talvien ajan lähes joka päivä. Jo seitsemänvuotiaana Guy meni jäälle arkiaamuina kello seitsemän aikoihin luistellaakseen ennen kouluun menoa. Ruokatunnilla pelattiin muita koululaisia vastaan. Iltaisin olivat vuorossa pelit muita joukkueita vastaan.
”Suhtauduin jääkiekkoon vakavammin kuin jotkut ystävistäni jo seitsemänvuotiaana”, kertoi Lafleur itse kirjassa ”Lions in Winter”. ”Minulla oli tapana nukkua täysissä jääkiekkovarusteissa viikonloppuisin, jotta olisin valmiina heti aamulla.”
Singerin ompelukonetehdas oli Guy Lafleurin Thurso-nimisen kotikylän tärkein työnantaja. Singer rakennutti paikkakunnalle sisähallin ja myi sen kunnalle yhden dollarin hintaan. Halli oli kuin jääkiekkotaivas nuorelle Lafleurille. Ennenpitkää hän keksi, miten päästä irralleen jääneitten seinälautojen läpi sisälle halliin aamuisin päästäkseen yksin jäälle.
Yhdeksänvuotiaana Lafleur aloitti harjoittelun kaukalon ulkopuolella tullakseen jääkiekkoilijaksi. Hän juoksi lenkkejä. Hän auttoi paikallisia maanviljelijöitä sekalaisissa töissä hankkiakseen voimaa.
Vuonna 1962 Ontariossa sijaitseva ranskankielinen Rocklandin kaupunki teki Guy Lafleurista kunniakansalaisen voidakseen ottaa tämän alaikäisenä pelaajana mukaansa kuuluisaan Quebec Cityn Peewee-turnaukseen, joka pelataan Le Coliseessa.
Hän voitti turnauksen pistepörssin, vaikka suurin osa muista pelaajista oli kaksi vuotta vanhempia. Kuuluisa NHL-tuomari Red Storey antoi palkinnon Lafleurille.
Guy Lafleurin ollessa vasta 12-vuotias Quebec Citystä tuli puhelinsoitto isä Rejeanille. Kaupungissa pelannut Junior B-tason A-junnujoukkue halusi hänet riveihinsä. Isä pyysi poikaa odottamaan vielä.
14-vuotiaana Lafleur muutti kotoaan Quebec Cityyn. Hänen isäntäperheekseen määrättiin Baribeaun perhe, joka asui aivan Le Coliseen lähettyvillä. Helmikuussa vuonna 1985, Lafleurin lopetettua pelaamisen Montreal Canadiensisssa, rouva Baribeau oli Montrealin Forumin jäällä muun Lafleurin perheen kanssa jäähyväisseremonioissa.
Aluksi Rejean oli niin huolissaan nuoren poikansa asumisesta toisessa kaupungissa, että hän ajoi yli 300 kilometrin matkan kahdesti viikossa poikansa pelin nähdäkseen. Kukapa isä ei olisi.
Guy Lafleur pelasi viisi vuotta junnukiekkoa Quebec Cityssä. Kaksi viimeistä Quebecin junnuliigan Rempartsissa. Kaudella 1969-70 hän teki käsittämättömät 103 maalia ja 170 pistettä 56 ottelussa. Näitten lisäksi 25 maalia ja 43 pistettä 15 playoffottelussa.
Seuraavalla kaudella esikuvansa Jean Beliveaun numero 4 selässään pelannut Lafleur teki vielä uskomattomammat 130 maalia ja 209 pistettä 62 ottelussa.
Montreal Canadiens oli kuin etukäteen määrätty seuraksi, jossa Guy Lafleur tulisi pelaamaan NHL:ssä. Muita vaihtoehtoja ei ollut. Lafleur itse sanoi myöhemmin päättäneensä pelata WHA:n Quebec Nordiquesissa, jos jokin muu seura kuin Canadiens tekisi NHL-varauksen.
Canadiensin nerokas GM Sam Pollock oli tiennyt jo kahden vuoden ajan haluavansa varata Lafleurin. Canadiensin sikariportaan silmissä juuri Guy Lafleur oli syntynyt kantaakseen kuuluisaa CH-paitaa päällään NHL:ssä. Mikään muu ei tuntunut järkevältä. Se oli hänen ennaltamäärätty kohtalonsa.
Nerokkailla pelaajakaupoilla Pollock oli onnistunut saamaan Oakland Sealsin varausoikeuden kesän 1971 draftiin. Sam uskoi Sealsin olevan NHL:n huonoimman joukkueen ja siten jäävän viimeiseksi sarjataulukossa.
Kaudella 1970-71 puolivälissä näytti siltä, että Los Angeles Kings olisi putoamassa NHL:n jumboksi. Tammikuun 26., 1971 Pollock teki Kingsin kanssa mielenkiintoisen pelaajakaupan lähettäen sentteri Ralph Backstromin Kingsiin kahta tuntematonta pelaajaa, Ray Fortinia ja Gord Labossierea vastaan. Montreal Canadiensilla ei ollut tarkoitustakaan käyttää kumpaakaan.
Backstromin avulla Kings nousi kauden lopussa jättäen Sealsin viimeiseksi. Montreal saisi varata ensimmäisenä.
Good Trader Samin toiminnasta syntyi uusi termi jääkiekkoslangiin. Sampollocking. Vielä tänä päivänä voi kuulla jonkun NHL-managerin yrittävän ”sampollockoida” toista joukkuetta yrittäessään vaikuttaa tämän sijoitukseen sarjataulukossa ovelilla pelaajakaupoilla.
Kesäkuun 10. 1971 Guy Lafleurista tuli Montreal Canadiensin pelaaja. Edellisenä päivänä uransa lopettanut Jean Beliveau tarjosi heti nuorelle ihmelapselle paitaansa numero 4, mutta Lafleur epäröi ja otti lopulta kuuluisaksi tulleen numero 10:n. Hän ei halunnut ylimääräisiä paineita numeron vuoksi.
Ensimmäisen NHL-harjoitusleirinsä aikana 20 vuotta täyttänyt Guy Lafleur ei voittanut Calder-palkintoa ensimmäisellä NHL-kaudellaan 1971-72. Canadiensin maalivahti Ken Dryden palkittiin vuoden tulokkaana.
Lafleur aloitti NHL:ssä pelaamalla 3-4 ketjuissa. Hän teki kunnioitettavat 29 maalia ja 64 pistettä, mutta kakkosena varattu Marcel Dionne teki Detroitissa 14 pistettä enemmän. Buffalon tulokas Rick Martin teki 10 pistettä enemmän ja peräti 44 maalia.
Vuotta myöhemmin Dionne teki 90 pistettä ja Martin teki taas 44 maalia. Lafleurin kolmannella kaudella Rick Martin liittyi jo 50 maalin kerhoon, Dionne teki 78 pistettä ja nuoret tähdet kuten Toronton Darryl Sittler ja Philadelphian Bobby Clarke nousivat esiin.
Montrealilla ei ollut yhtään pelaajaa NHL:n pistepörssin top 10:ssä, playoffseissa kesäloma alkoi heti ensimmäisen kierroksen jälkeen New York Rangersin jatkaessa eteenpäin. Sam Pollockin valintaa kesän 1971 draftissä alettiin yleisestä pitää epäonnistuneena. Vähälle huomiolle jäi se tosiasia, että sentteripulan vuoksi Lafleur joutui pelaamaan pitkiä aikoja epätavallisella paikalla sentterinä.
Sitten Le Demon Blond riisui kypäränsä. Hänet siirrettiin taas oikeaan laitaan. Ketjukavereiksi tulivat Steve Shutt ja Pete Mahovlich. Buffalo Sabres pudotti Canadiensin kevään 1975 playoffseissa, mutta se jäi Montrealin uuden dynastiajoukkueen viimeiseksi pettymykseksi.
Tässä hyvä esimerkki 1970-luvun Montreal-dynastian pelistä kevään 1978 playoffseista. Montreal Canadiensin joukkue oli yksi NHL:n historian parhaista ja Guy Lafleur oli sen paras pelaaja. Tässä Legends of Hockey-dokumenttisarjan jakso Lafleurista.
Seuraavat kaudet Montreal Canadiens hallitsi NHL:ää. Guy Lafleuristä tuli Montrealin supertähti, jonka kuva oli jokaisessa lehdessä, TV:ssä ja tienlaitamainoksessa. Hän eli disco-aikakauden elämää. Canadiensin pelaajat juhlivat kaupungin yössä joka ilta ja Lafleurin omien sanojen mukaan pelasivat seuraavana päivänä syyllisyyden tunteen vuoksi paremmin.
Legendaarisella valmentaja Scotty Bowmanilla kerrottiin olleen nerokas keino saada selville, ketkä pelaajat viihtyivät liian myöhään yössä joukkueen ollessa pelikiertueilla. Hän kävi antamassa hotellin yöportierille mailan ja kehoitti tätä pyytämään ovesta aamuyön tunteina sisääntulevilta jääkiekkosankareilta nimikirjoituksia.
Aamulla Scotty kävi lukemassa nimet mailasta.
Keväällä 1981 Lafleur ajoi Cadillacinsa kanssa aamuyön tunteina päin metalliaitaa. Canadiens oli saanut hänet vaihtamaan Ferrarin pois. Terävä metallitanko iskeytyi läpi etuikkunan repäisten pienen palasen rattiin nukahtaneen Lafleurin korvasta. Hengenlähtö oli todella lähellä.
Onnettomuuden jälkeen Lafleurin sanotaan rauhoittuneen ja keskittyneen enemmän perhe-elämään.
Guy Lafleur, Montreal Canadiensin le numero 10; kultaiset hiukset tuulessa lentäen luistelemassa hurjalla vauhdilla kiekko lavassaan ylöspäin, harhauttamassa vastustajan puolustajan huippunopealla liikkeellä, sitten toisen ja ampumassa kiekon kovalla laukauksella tarkasti maalivahdin ohi on yksi mieleenpainuvimmista muistoista 1970-luvun NHL:n parasta kiekkoa seuranneille.
Parhaimmillaan Lafleur oli taiteilija, joka muovasi NHL-otteluista kauniita taideteoksia uskomattomilla taidoillaan. Tässä esimerkiksi Lafleurin NHL-uran 250. maali.
Tässä ehkä kuuluisin Lafleurin maali, konferenssifinaalin 7. pelissä Boston Bruinsia vastaan.
Tässä kokoelma parhaita paloja vuosien varrelta.
Chicagolainen NHL-toimittaja Bill Libby kirjoitti kerran Lafleurista: ”Hänessä tyypillistyy kaikki, mikä on parasta tässä urheilulajissa. Hän on luistimillaan taiteilija, joka luo maalitilanteita samalla tavalla kuin taidemaalari luo maisemia kanvakselle pensselillään.”
Puhuttaessa NHL:n historian parhaista oikeista laitahyökkääjistä nimet, kuten Gordie Howe, Maurice Richard, Mike Bossy ja Guy Lafleur mainitaan useimmin. Teemu Selänne ja Jaromir Jagr ovat myös nousemassa listalle.
Lafleur dominoi NHL-kiekkoa 1970-luvun puolenvälin molemmin puolin. Hän oli NHL:n pistepörssin ykkönen kolmesti, voittaen Art Ross-palkinnon kolme kertaa. Hän voitti Hart-palkinnon liigan arvokkaimpana pelaajana kahdesti. Hän rikkoi 50-maalin rajan kuudella kaudella peräkkäin. Hänet valittiin NHL:n ykkös All Stars-viisikon oikeaksi laituriksi kaikilla noilla kuudella kaudella.
Guy Lafleur johti Montreal Canadiensin viiteen Stanley Cup-mestaruuteen. Kerran hänet palkittiin playoffsien parhaana pelaajana Conn Smythe-palkinnolla. Jostain syystä hän ei koskaan voittanut Lady Byng-palkintoa, vaikka hän jos kuka oli oman aikakautensa paras herrasmiespelaaja.
Jokaikinen vastustajajoukkue rakensi aina pelisuunnitelmansa pysäyttääkseen Lafleurin. Hän sai aina päällysviitan seurakseen, häntä varjostettiin jokaisessa vaihdossa. Häntä vastaan pelattiin rumasti, häntä koukattiin ja lyötiin mailalla.
Silti Guy Lafleur ei koskaan kostanut takaisin. Hän ei koskaan tapellut eikä menettänyt hermojaan. Pelaamissaan 1,126 NHL-ottelussa hän otti vain 399 jäähyminuuttia.
Lafleur oli ehdottomasti oman aikansa paras ja yksi kaikkien aikojen parhaista. Hän oli suuri tähti ja jonkinlainen mysteerinen sankari. Häntä kohdeltiin kuin supertähteä. Hänelle maksettiin suuria summia rahaa ja häntä palvottiin jääkiekkosankarina kaikkialla. Hän ajoi nopeilla autoilla.
Yksi Lafleurin mysteereistä oli jo lapsena esiintynyt tapa viihtyä jääkiekkokaukalossa yksin. Montrealin pelaajat tottuivat näkemään hänet yksin Forumin jäällä jo tuntia ennen kuin Scotty Bowman tulisi jäälle aloittamaan joukkueen harjoitukset.
Canadiensin maalivahti Ken Dryden kirjoitti tästä Guy Lafleurin tavasta luistella yksinään kirjassaan ”The Game”. Dryden kirjoitti muutaman sivun tästä entispäivien kiekkoilijoitten tavasta viettää tuntikausia jäällä yksinään harjoitellen tehden vertauksia jalkapalloon. Italialaisilla on jopa termi, ”inventa la partita”, joka kuvaa pelin keksimistä ominpäin.
Guy Lafleur tunnettiin myös siitä, että pelipäivinä hänellä oli tapana ilmestyä pukukoppiin jo aikaisin iltapäivällä. Hän saattoi istua penkillä kopissa neljä tuntia ennen iltaottelun alkua yksin, kaikki kamat päällä, luistimennauhat tiukalla, ketjupolttaen savukkeita ja odottaen pelaamaan pääsyä muitten pelaajien vielä nukkuessa hotellissaan.
Guy Lafleur oli uskomaton jääkiekkolahjakkuus, joka edusti kaikkea sitä, mikä tässä lajissa on parasta. Hän oli nopea ja ketterä. Hän harhautteli vastustajia huipputaitavilla liikkeillä ja ampui kiekkoja järisyttävän kovilla laukauksilla ohi maalivahtien. Ja kaiken hän teki ranskalaisella korostuksella, ranslaisin maustein, ranskalaisella tyylillä.
Jos Albert Uderzo olisi tehnyt sarjakuvakirjan, jossa Asterix ja Obelix vierailevat Quebecissä, komeanenäisen Lafleurixin hahmo olisi ollut helppo piirtää.
Montreal Canadiensin pitkäaikainen kovikirjoittaja Red Fisher kirjoitti Lafleurin saaneen lahjaksi kaikkien parhaitten jääkiekkoilijoitten taidot. Kun hän luisteli kiekon kanssa koko kaukalon mittaisia kuljetuksiaan hänestä pystyi näkemään kaikki NHL-historian parhaat pelaajat samassa tilanteessa.
Kun hän silmänräpäyksessä harhautteli vastustajan ja heti perään toisen hän oli Jean Beliveau. Kun hän tanssi luistimillaan jäähileet takanaan lentäen vastustajan alueelle ja ampui huippukovan ja tarkan laukauksen, hänen mailassaan oli kaikkien Canadiensin parhaitten ampujien laukaukset kuin yhdessä paketissa. Mutta kaikesta huolimatta, hän oli ainutlaatuisesti Lafleur, kirjoitti Fisher.
Guy Lafleurin sanottiin aina pelanneen samalla tavalla, oli vastassa huippujoukkue tai jokin sarjan heittopusseista. Hän oli aina pelipäällä ja se sai vastustajat aina pelaamaan parhaimmillaan myös häntä vastaan. Hän ei koskaan pitänyt vapaa-iltaa kaukalossa tai sanonut ettei tänään huvita.
Guy Lafleur lopetti pelaamisen Montreal Canadiensissa kesken kauden 1984-85. Hän oli vain 33 vuotta vanha. Sarjaa oli pelattu 19 ottelua.
Aika näytti vieneen Lafleurin lahjakkuuden liian aikaisin. La Sainte-Flanelle painoi selässä liikaa.
Seuraavana päivänä Ottawassa Kanadan parlamentin alahuoneen kokouksessa kansanedustaja Lorne Nystrom sai puheenvuoron. ”Voi olla niin, että kaikkialla muualla maailmassa ”Flower Power” alkoi ja päättyi jo 1960-luvulla”, aloitti Nystrom.
”Mutta herra puhemies, Montrealissa se alkoi vuonna 1971 ja päättyi eilen kun Guy Lafleur lopetti pelaamisen.”
Kanadan parlamentti nousi seisaalleen ja pian ilman täytti jääkiekkohalleista tuttu kuuluisa huuto: ”GUY ! GUY ! GUY!!”
Montreal Canadiens jäädytti paidan numero 10.
Kolme vuotta myöhemmin Lafleur valittiin Hockey Hall of Famen jäseneksi. Pian tämän jälkeen hän palasi kuitenkin kaukaloon ensin New York Rangersissä ja sitten vielä kahden kauden ajaksi Quebec Nordiquesissa.
Näin Lafleurin viimeisen kerran livenä hänen viimeisellä Quebecin kaudellaan Edmontonissa. Northland Coliseumin yleisö nousi vielä kerran seisomaan ja tuttu huuto ”GUY ! GUY ! GUY !” kaikui Albertan illassa numero 10:n viedessä kiekkoa ylöspäin. Viimeisen kerran. Lafleur lopetti tyylikkäästi pelaten vielä vuoden 1991 All Star-ottelussa.
NHL menetti lentävän ranskalaisen, jolla oli sitä jotain jota vain kirkkaimmilla tähdillä oli Guy Lafleurin lopettaessa. Jotain, mikä erottaa tähdet muuten vaan kirkkaista valoista.
Tässä ranskankielinen filmi Guy Lafleurin urasta.
Tässä englanninkielinen filmi, jossa kerrotaan Lafleurin pelistä konferenssifinaalissa Bostonia vastaan vuonna 1979.
Tässä pelaajaesittely vuoden 1980 All Star-ottelusta. Video kannattaa katsoa, yksi kaikkien aikojen legendoista Gordie Howe pelaa viimeisen All Star-ottelunsa ja saa ansaitut aplodit Detroitilais yleisöltä.
#20 Aaron "Poliisi" Salmivirta Vahvuudet:
Isokokoisena ja hyvin liikkuvana pelaajana Salmivirta sopii Tepsiin kuin pallo jalkaan. Joukkueen vahvin pelaaja. Hyvä puolustusasenne hyökkääjäksi ja hyvä kulmapelaaja. Kohtuu tarkka laukaus, alivoimassa erinomainen laukausten blokkaaja.
Rooli:
Ylivoiman maskimies sekä karvaava-/puolustavalaitahyökkääjä. Todellinen roolipelaaja ja räkämaalien tekijä. Ehkä sarjan puhtain maskispesialisti ja pelaa ylivoimaa paljon.
10 kysymystä
1.Osuit RNK pelissä kaksi kertaa ja paikkoja oli vaikka kuinka moneen, miksei hattutemppu onnistunut?
-No joo, vähän siinä jännitti kun päästiin Hömelön kanssa 2-0 hyökkäykseen ja musta napsahti lapaan. Jotain piti keksiä ettei maine mene. Se olis aika kamalaa jos pitäis alkaa maaleja hakkaan vielä vanhalla iällä. Pysytään vaan niissä rooleissa mitä on sovittu.
2. Mikä tarkalleen ottaen on oma roolisi?
-Vastustajan pakkien on joka kerta varottava kun menevät hakemaan rännikiekkoa, pommi voi tulla koska vaan ja mistä vaan.
3. Mikä pelityyli sopii parhaiten sinulle?
-Toronto Maple Leafsin "wham-bam-thank-you-man" tyylinen täysillä maalille ja katotaan kuinka käy. Myös jälkipelit ja pienet hanskan hieromiset kaverin naamatauluun kuuluvat minun jääkiekkooni.
4. Sinut tunnetaan esimerkillisenä joukkuepelaajana, mistä tämä asenne on lähtöisin?
-Se on meidän Tre Kronor seuran pääsyvaatimus. Minä, Axel ja Wili muodostamme kolmistaan tämän salaseuran, joka jätkä antaa kaikkensa joukkueen eteen, välillä annamme joukkueelle niin paljon ettei itselle jää oikein mitään.
5. Mitä muita pääsyvaatimuksia salaseuraanne on?
-Joka tilanne pelataan loppuun, eikä koskaan tilanteen jälkeen puistella päätä, moni ei ymärrä että se tarttuu toisiin. Kun yksi kaveri heiluttaa pottaansa huonosti pelatun tilanteen jälkeen, seuraavassa vaihdossa sama kypärän kallistelu jatkuu jonkun toisen pelurin toimesta, ja keskittyminen herpaantuu.
6. Onko tämä mielestäsi suuri ongelma?
-Meillä on paljon nuoria pelaajia, ja veteraanipelaajien pitää näyttää esimerkkiä. Valmennus ei voi puuttua tälläiseen, Jakke tietää hyvin ettei se mitä valmentaja sanoo kopissa ole tärkeintä vaan se mitä pelaajat sanovat toisilleen koutsin mentyä.
7. Sinua peluutetaan välillä myös puolustajana, kuinka tämä pelipaikka istuu sinulle?
-Koko kausi on ollut periaatteessa uuden oppimista, ja oheistreenin muuttamista, kasvaneen jääajan ja kovan peliohjelman mukaan. Nyt on vasta tullut sellainen rutiini otteisiin että peli kulkee niin kaukalossa kuin sen ulkopuolella.
8. Millaisena näet joukkueen loppukauden ohjelman?
-Kun katsoo pelejä tammikuun aikaan verrattuna tähän päivään, itseluottamuksessa ja itse pelaamisessa on otettu aimo loikka eteenpäin. Tasaisuus ja suoritusvarmuus on ollut viimeisen kahden viikon ajan hyvää. Kunhan saamme vielä sairastuvalta kaikki äijät kuntoon niin loppukausi voi kirkastua vaikka minkä väriseksi.
9. Tuntuu kuin joukkue olisi löytänyt pelinsä uudelleen, oletko huomannut saman?
-Taitaa johtua siitä, ettei ketään myyty siirtorajalla. Joukkueenjohto ilmoitti Loimaa katastrofin jälkeen että kaikki ovat kaupan ja tämä taisi sekoittaa pakkaa entisestää.
10. Olisiko joukkue voinut vahvistua pelaaja muutoksilla?
-Hyvä joukkue rakennetaan kesällä, onneksi myös meidän joukkueen sikariporras oivalsi tämän eikä laittanut ketään lihoiksi, olisimme voineet menettää liikaa kaupoissa, meillä on paljon prospekteja ensi kaudeksi eikä heitä ole hyvä myydä tässä tilanteessa.
